7.11.09

Missä?

Apua, missä on mun kuumaliimapistooli? Miten se voi vain hävitä?
Haluais pian päästä väkertelemään, mutta... Grr, kiukututtaa.
Korttitehdas olisi pitänyt jo avata. EI ole avattu, vaikka tänään
aamupäivällä ihan pikkuruisesti testailin väkerryksiäni joulukortteihin/
lahjoihin. Heh, minä joka väitän kovasti etten ole ns. jouluihminen
nautin itseasiassa kovastikin jouluväkertelystä, siis mm. korttien teosta.
Olen siis piilo-jouluihminen? Hah. Tai joulu on vaan se tekosyy päästä
väkertämään? Niin se taitaa olla. Ja kai... kai mä olen vähän.. olkoot.
Toinen APUA, missä on tytsymme toinen toppapuku?
Huppu on tallessa, puku lähtenyt karkuun? Miten voi?
Ja APUA, missä on se mun (Hups, siis meidän) valmis ihana makuuhuone?
Ja se ihana valoisa eteinen valkoisineen rappusineen ja valokuvakokoelmineen?
Ja yläkerran pikku-aula ilman typerää lastulevykaappia? Aargh, miten
inhoankaan sitä! Pystyn sulkemaan silmät ja kuvittelemaan tunnelmallisen
eteisen ja yläkerran vinolla seinällä olevat taulut. Huohhhhhh... *huokailen
ja kovaa* Kuka ne nyt on vienyt? Huohh... kunpa.. kunpa joskus vielä. Kunpa
joskus vielä riittäisi uskoa, että tämä tämänhetkinen kotimme olisi/
voisi olla suhtkoht valmis. Eksyin yks ilta katsomaan vanhoja valokuvia
ja lohduttavaa oli huomata, että vuosi siten ei ollut edes sitä yläkerran
huonetta, missä nyt nukumme. Vaikka sekin on vallan keskeneräinen.
Kunpa huoneessa olisi edes lamppu katossa.. Ok, nyt lopetan tän
kunpa-kunpa-kunpa. Kunpa tajuaisin jo NYT lopettaa!
Mutta kaikesta huolimatta, ihanaa että on koti jonne edelleen on hyvä tunne
tulla, olkoon sitten vaikka niin hiton epäkäytännöllinen, sotkuinen ja
keskeneräinen ja jossa EI ole sitä täydellistä olohuoneen kaappia ja
täydellistä lattianaulakkoa eteiseen. Olkoot! Ja se suurin ihanuus: ihanaa
että on se perhe, joka odottaa mua kotiin! Thanks! Mitä olisinkaan
ilman teitä? Anni vain... nyt olen puoliso ja äiti myös. Onneksi.
* * *
Vielä uudestaan:
ISIT, OLETTE NIIIIIIN TÄRKEITÄ!

3 comments:

Pia said...

Tuo 'kunpa' on niiiiin tuttua. Meille tulee koko ajan lisää roinaa enkä saa edellisiäkään pois silmistä.
Kaikesta huolimatta: Onnellista tulevaa viikkoa!

anni said...

Pia,
Kiitos.. onnellisuutta tarvitaan ja roppakaupalla.
kupa kaikki olisi onnellisia.. :D

RuusuLiisa said...

kunpakunpajospajospa..kaikki ajallaan ;) sanoo hän jonka kärsivällisyys on joskus pakkasen puolella.