12.2.10

arkea












Olen viettänyt hiljaiseloa, ihan hissukseen. Olen eristäytynyt, enkä jaksa.
Olen vain perheeni kanssa ja se tuntuu tällähetkellä oikealle.




Anteeksi ystävät, en ole ottanut yhteyttä.. en jaksa, vaikka kuulostaakin tytylle.
En juhli ystävänpäivää tänä vuonna, mutta olen teistä kiitollinen silti.

Olen ollut ja olen töissä ja kotona ja tässäpä ne. Töissä on kiirusta. Kotona kaaos,
josta en pysty nyt välittämään. Kotona leikin tytsyni kanssa barbeilla tai pilleillä
(juuri niillä, mil juodaan), luetaan satukirjoja, yksin ollessani luen blogeja,
kuuntelen hiljaisuutta ja nukun. Nukun NIIN paljon kun mahdollista.

Tänään jokin oli toisin, en nukkunutkaan vaikka olisin voinut.
Olenko nukkunut jo yliannoksen? En!



Kalenterissa on se pelottava pitäisi-lista. Asiat seisoo paikallaan,
eivät edisty. Olen käyskennellyt (yksin) ulkona, kirppuillutkin.




Odotan kevättä, tiedän pitäisi nauttia nykyhetkestä.
Pienesti nautinkin, mutta odotan silti. Olen talvihorroksessa.


Hyvää ystävänpäivä viikonloppua!
Nauttikaa ystävyydestä. Minä olen töissä.

5 comments:

Nooruska said...

Talvihorros kuulostaa tutulta. Onneksi mennään kevää kohti pikkuhiljaa; nythän on vielä valoisaa viideltä ;-).

Pitäisi listat ehtii myöhemminkin ja voihan hetkestä nauttia juuri vetäytymällä hiljaiseloon.

Hyvää viikonloppua ja kaunista ystävänpäivää!

Niina K said...

Jos irtiotto tuntuu tarpeellisesta, silloin se todennäköisesti myös on tarpeen. Mehupilli leikkiminen kuulostaa tutulta, niistä saa väänneltyä vaikka mitä vänkyröitä ja ääniäkin niillä saa tehtyä aika laajan skaalan! =) Ei muuta kun rennosti vaan ja
hea valentinipäev!!

( ja tän viimeisen mä sit lunttasin sanakirjasta, meniköhän edes yhtään sinnepäin mitä piti.. :)

Anonymous said...

Hyvä juttu Anni, että teet niinku tuntuu hyvältä ja annat akkujen rauhassa latautua!

Tänään tunsin ihan selkeän merkin keväästä. Kuumehorroksessa seisoin työpäivän jälkeen linja-autoa odottamassa. Alko paistaan niin ihanan lämmin aurinko, että tunsin sen lämmittävän minua. Saattohan se olla tätä kuumettakin ;), mutta se oli ku kevätaurinko. Keli oli ku luotu hiihtolenkille eväsleipineen ja kuumine juomineen.

Voimia ja toipumisia ja iloa elämän hyvistä pienistä hetkistä.
-Pauliina

anni said...

Nooruska,
Kiitos kun kommentoit ja kirjoitit ihan tottaa..

Niina
kiitos ihana! Voihh sun kanssas, Hihihhh... HEAD VALENTINIPÂEVA! ;-) Melkein oikein meni.. Nyt on ystävänpäivät menneet ja kevät on ajatuksissa KOKO ajan.

Pauliina,
Kiitos kun kommentoit. Lämpöiset terkut sinne Pohjoiseen. Juuh, tää lakuvuosi on mennyt TOSI hissunkissun. Kamalan huono omatunto koulutehtävistä, nakertaa KOKO ajan.. yök.

Nähdäänhän pian? :)

Heidi said...

Hei, ihania kuvia ja oikeaa elämää. Olen käynyt kylässä useasi täällä sinun luonasi, mutta nyt oikein pysähdyin ajan kanssa. Mieheni sai reissuhommia ja opettelen olemaan yh-äiti 3-4 päivää viikossa. Mutta lähdin kirjoittamaan nukkumatin apulaisvinkkiä: tipauta tippa laventelia jalkavoiteen sekaan niin saat mega syvän unen aikaiseksi :)

Aurinkoisia terkkui,
Heidi