28.1.12

Kiitollisen nöyrä

Huh, phuuhh, sniiff, aarghh, sniiff taas ja yeah - viikko takana. We are back in business. Kyllä on taas koettu ja kasvattu, siis henkisesti ja mahdollisesti fyysisestikin (äiti siis). Sen verran hyvin on tukiverkosto ympärillä huolehtinut. Kiiiiitos rakkaat! Ja kiitos tänne blogistaniaan - mukana olleille!  Mut siis joo.. kotona ollaan taas - kaikki. Pienin (itseasiassa super isoin!) askelin parannutaan, 1 lohko pojulla keuhkoissa vähemmän, mutta ihan uskomaton veitikka se on. Jos olisi aikuisesta kyse, olisimme olleet toisenkin viikon sairaalassa. Mutta tää hymyilee ja on jo melkein itsensä. No siis melkein - hiljaisempi, ei kääntyile eikä nouse ja äitiä ei päästä silmistään.  Osastolla opittiin uusi juttu - vierastaminen. Kaikki TOSI muavat tädit ja sedät olivat pojusta kivoja, kunhan pysyivät erossa hänestä ja äityli oli lähellä. Muuten yhteistyötä ei suostuttu tekemään.

Nyt köllötellään kotona. Seurataan ja tarkkaillaan ja otetaan kipulääkettä. Murtunut kylkiluu ja melkoinen leikkaushaava tekee pienelle kipiää.

Nöyrä kiitos!

Varsinkin lastenklinikalle,
lääkäreille, hoitajille ja erityisesti
K6-osastolle. Nöyräksi veti tämän
äidin mielen. Semmoisia kohtaloita
kohtasimme, tutustuimme...












14 comments:

Anna said...

Ihanaa, että olette kotona rakkaat <3 Ja tähtisilmä- tiesin, että pistät tuulemaan ja näytät kaikille tästä selvitään! :)

Nanna said...

Voi pupunen teitä!! Ihanaa, että kaikki meni kuten tiesin asioiden menevän. Tiedänpä yhden tyypin, joka kesällä jo juoksee :DD

Tuosta ei muuten lapsi söpömmäksi mene!

Niina K said...

Terkkuja ja haleja sinne kiiruksen keskelle.
Ne on ihan omia pieniä maailmojaan nuo lasten osastot.
Ihanaa, että kaikki meni just niinko pitikin ja että pikkumies toipuu ja paranee hyvin!!

P.s. Ja kyllähän niitä sairaalan setiä ja tätejä on hyvä vähän vierastaakin kun yleensä vaan pistävät ja kääntävät ja vääntävät vaikka hyvää toki tarkoittavat. ;)

:)

N.

Anonymous said...

Ihana, ihana, ihana uutinen. Tämä uutinen ja sinun blogisi toi taas mittasuhteita tähän elämään. Onneksi lapset on niin sitkeitä ja nopeita toipumaan isoistakin koettelemuksista. Sinulle toivon rentoutusta, syvään huokaisua ja hemmotteluja!
-Pauliina

Anonymous said...

Onpa söpö ja reipas potilas! Ihanaa, että kaikki meni hyvin :)

- Kristiina -

Tuula said...

Pitkästä aikaa tänne kommentoimassa (oma kone vihdoin alla) ja mitä uutisia... Liikutus tuli ja kylmät väreet, niin herkäksi vetää tällaiset jutut. Ihanaa ihanaa ihanaa, että olette kunnossa. Olette urheita kaikki, etenkin pieni suloistakin suloisempi toipuja ♥
Hurjasti paranemistoivotuksia!!!

Nonna said...

Ihanaa lukea näin mahtavia uutisia! Pienet ovat sitten sitkeitä sissejä! Sulla on mahtava muru!

Meilläkin poika oli tooosi mammanpoika ja vierasti paljon enemmän kuin tytöt. Useamman kuukauden sitä kesti! Sellaisia ne äidin murupojat ovat!

VeeraS said...

Onpa tosi kiva kuulla, että siellä on kaikki hyvin! Ihana juttu. I'm happy for you :)

RuusuLiisa said...

Halaus koko perheelle, hienoa kun kaikki meni hyvin!

Katri said...

Maailman suloisin potilas kuvissa!! :') Niin hellyyttävää, niin raastavaa äidistä (voin vain kuvitella). Ihanaa että kaikki on sujunut hyvin!

Toipumisterveisiä pienelle tähtisilmälle <3

Anonymous said...

So nice to see him still smiling,
good luck with recowering.
"bedste"

Anonymous said...

Suloinen, aurinkoinen toipilas :) Pikaista paranemista!

Kirsikka

Teija said...

Voi ihanaa <3 Ihanan ihanaa, että ootte siellä jo hyvää vauhtia toipumassa! Taas vierähti kyynel. Ootte oleet ajatuksissa, vaikka konetta en oo saanut avatuksi pitkään aikaan. Hyvää jatkoa toipumiseen <3

Unknown said...

Sydämellinen kiitos ihan jokaiselle! Ihan mieletön myötäeläminen - wow!

TAK BEDSTE!
THANK YOU!