12.2.13

Kyyneleitä



...Nyt se tapahtui. Puhelin soi ja bedste kertoi 
että meidän Anna Grete oli kuollut tunti sitten. 
Muuta ei sanonnut, kuin että lopussa oli paljon tuskaa.

Muutama viikko sitten jätimme hyvästi. 
Hän rutisti kovaa ja häneltä valui kyyneleet.  
Ne viimeiset sanat minun korvaani olivat:
"I love you!"


Hän oli mieheni äitipuoli, Tanskan vaarin 
elämän rakkaus. Meidän lapsille rakas ja läheinen.
Hän oli nainen, joka juoksi kymmeniä maratooneja, 
huolimatta vuosien pituisista taisteluista syöpää vastaan.

Kelaan mielessäni hetkiä hänen kanssaan, niitä 
useita pitkiä keskusteluja, shoppailuja...
Varsinkin viime kesästä jäi hyviä muistoja.
Pyöräilimme yhdessä Ruotsin mökillä, leikkasin
hänen tukan, joimme viiniä ja naureskelimme.
Meno oli rentoa ja leppoisaa, jotenkin haikeaakin.
Marraskuussa hän kävi viimeisen kerran Suomessa.

Tanskassa ollessani kirjoitin hänelle kirjeen, 
(ennen viimeistä hyvästijättöä) minkä bedste 
oli lukenut hänelle ääneen monta kertaa:


Dear Anna Grete,
I am writing this letter to you, because I had difficulties 
to say anything when we were visiting you. Please forgive me that.

I will not say good bye, I will rather say BYE for now...
See you again - somewhere, sometime, somehow...

Thank You for making so many good memories even better!
It has been such a honor to know you. 
You have shown me a very important example in woman's life... 

A lot of love,
Anni



Matkaamme pian Tanskaan. Taas. Pojulla on 39 asteen 
kuume. Taas. Parantelemme muutaman päivän... 





9 comments:

Tuula said...

Otan osaa! ♥
Mulla aivan kyyneleet valuu, kun luin tekstisi. Siitä välittyy lämmin rakkaus... Voimia teidän perheelle!!
Kuten sanoit: somewhere, sometime, somehow...

Mrs. Lotta said...

Elämän rajallisuus on jotenkin niin käsin kosketeltavaa. Kyyneleitä täälläkin. Voimia ja halauksia. Olette ajatuksissa.

Johanna said...

Osanottoni surussanne.

Nonna said...

Voimia teille!

Heli said...

Voi, osanotto suureen suruunne!! Voimia matkallenne!

JOnna said...

Otan osaa.

Teija said...

Kuulehan, niin valuu nyt kyyneleet miullakin täällä. Kauniisti kirjoitettu! Paljon voimia matkaan ja toivottavasti Noahkin on jo parempi <3 <3

Peikonlehti said...

Voi - osanotto sinne teille. Kunpa elämä jatkuisi ikuisia aikoja... Haleja!

anni said...

Sydämellinen kiitos KAIKILLE!

*sniiff*