25.9.13

Musiikin maailmassa



Meidän perheellä on uusi harrastus. Eiku meidän tytöllä on uusi harrastus. Eiku 7-vuotiaalla tytöllä ja äidillä on yhteinen harrastus. Käymme yhdessä musiikkiopiston sellotunneilla. On ollut aikas kivaa, vaikka paljon uutta ja tuntematonta on jo kohdattu. Ennestään täysin tuntematon soitin tuntuu vielä vieraalle. Huomaan joskus vain ihailevani kaunista vempainta. Soitinta ei valittu pelkästään sen estetiikan takia, vaan musiikkiopiston avointen oven päivänä sello ope teki hyvän homman ja sai tytön innostumaan. Soittotunnit ovat tuneet mieleen omat pianotunnit moooonta vuotta sitten Neuvosto Eestissä. Se oli iso osa lapsuuttani.



Tyttö on ollut innokas ja avoin. Tämä on tytön 2. harrastus, muodostelmaluistelun lisäksi. Molemmissa käy mielellään, ellei äiti unohda harkkoja (niinkuin kävi 2 kertaa peräkkäin luisteluharkkojen kanssa, phuuh!) Vielä emme osaa sanoa, miten vakavaa hommaa tästä tulee. Aika näyttää. Omaa soitinta emme ostaneet, vaan vuokrasimme sen musiikkiopistolta. Myös se vaikutti soittimen valintaan.




Tytöllä alkoi monta uutta juttua - koulu ja musiikkiopisto. Olemme tarkkaan miettineet ja seuraamme tytön jaksamista. Tällä hetkellä harjoitusmäärät tuntuvat hyvälle, ja tyttö on innokas.  Viikkoon mahtuu 1soittotunti + 2 x jää + 1 x oheiset (jotka on luisteluharkkojen yhteydessä). Ei muita harrastuksia. Joskus ihmettelen kauhulla lasten harrastusrumbaa. Toisaalta on niin totta, että lapset ovat niin erilaisia, eikä vertaamisesta ole kuin haittaa. Itse olen pitänyt tärkeänä että lapsella on joka päivä aikaa myös leikkiin, ilman telkkuja yms. Miten teillä?




On tästä ollut hyötyä minullekin. Olen oppinut soittamaan "Missä on pikkusormi, missä on pikkusormi, täällähän minä..." Eli voisiko tässä hankkia myöskin sellon ja oppia tytön kanssa yhdessä? Aikaahan on vaikka kuinka..  :P  Jee, Anni 34-vee ja sellonsoiton opiskelija!  ;) 



Näin alussa olen siis aina tytön mukana soittotunnilla, jotta oppisin itsekin perusteet. Silloin ohjaaminen ja kotona harjoitteleminen helpompaa. En tarkalleen tiedä, milloin tyttö rupeaa käymään itsekseen ja äiti voisi käyttää sen ajan itselleensä. Vaikka kävelemällä museokorttelissa.






Kaikenlaisia hankintoja on joutunut ja päässyt tekemään. Lompakko kiittää, muttei kai ilman niitäkään pärjää. Ihan uusi ovi on avautunut - sellon maailmaan.



Ihanaa viikkoa teille! Täällä sumplitaan arjen tohinoissa, pajan ja kodin välillä mennään. Pakko mainita, että tosi jännittäviä yhteistyökuvioita on tiedossa pajan puolella.. Jee! Kalenteri täyttyy kova vauhtia ja TO DO listat on pitkät. Paljon uutta ja tuntematonta liittyen yrityksen toimintaan. Phuuh. Syksy on kauneimmillaan. Palataan.



2 comments:

Juju said...

Kaunis on soitin, mutta mahtaa olla vaikea! Herkkyyttä kehittää löytää siitä oikeat sävelet.

Ja oikeassa olet siinä, että lapsen harrastus tuppaa olemaan "meidän perheen uusi harrastus"

Unknown said...

Kiitos. On kaunis... ON. Haastetta mulle äitinä. Vaikka musiikkiopintoja takana vuosia, mutta soitin ollut ihan muu. Kunpa tytössä heräisi se kipinä musiikkiin oikein vahvasti.