raportointia

...Niinkuin blogi-ystäväni sanoi: "jään odottamaan raportointia!" viikonlopusta... Tässä tulee raportointia ja vähän muutakin. Kärsikää ja iloitkaa!

Uhh, ensin jurputukset. Miten onkaan ollut hektistä. Sen voisin vaikka mitata siinä, että vietin eilen ensimmäisen illan tyttäreni kanssa viime torstain jälkeen (+la:na aamupiirretyt!!). Sen jälkeen olen joko nähnyt häntä vain vilauksella ovella (lue: pusu ja hyvää tarhapäivää!) tai jo nukkumassa. Kamalaa! Olen ollut paljon töissä. Olen ollut työpaikan virikepäivällä ja palaveroimassa. Ja sit se kauan kaipaamamme viikonloppumme mieheni kanssa. Ja by the way, huomenna 3 päiväksi lähiopetusjaksolle. Toisaalta odotan, toisaalta haluaisin NIIN vaan olla kotona! No nyt loppuu jurputukset!

Tulin viime perjantaina työpaikan virikepäivältä pikkuhuppelissa, puhetta tuli kilometrikaupalla, vaikka väsynyt olinkin. Meloin ja kävin uimassa! Varmaankin viimeinen kerta tänä vuonna.

Lauantaina aamulla heräsin aikaisin. Tytsy katsoi aamupiirettyjä ja minä peiton sisälle paketoituna myöskin.. "Isi" heräsi vähän myöhemmin ja tuli kukkasineen. :) :) :) Polvistui eteeni ja sanoi suomeksi käännettynä jotain vastaavaa: " Anni, 5-vuotta on pitkä aika... sinä teit sun siirron jo aikoja sitten, nyt on mun vuoro. Tuletko vaimokseni?" Minulla valui kyyneleet, enkä saanut sanottua mitään.. Mona kysyi, että miksi äiti itkee. Pyyhki äidin kyyneleitä ja ihasteli kukkia.. Se oli.. se oli nyt se meidän hetki. Pyjamissa, tukka sekaisin ja henki haisi pahalle.. Mutta yksinkertaisen kaunista. (En siis edelleenkään ollut vastannut muuten kuin nyökkäämällä ja suukoilla.. vastaus tuli myöhemmin kirjallisena miehelleni tekemään korttiin).

Mieheni oli kysynyt luvan isältäni myös. Kesällä nauroivat, että jos/kun maalaa heidän talon, niin lupa on myönnetty. Talo maalattiin ja lupa varmistettiin..

Tyttö meni sovitusti mummolle hoitoon ja me matkasimme kohti pääkaupunkiseutua. Matkalla saimme jo känää aikaisekseen (säälittävää, eikö niin...?!?) ja mieheni isäkin soitti ihan sattumalta, joten hänellekin kerrottiin.. Olimme päivän Flamingon spa + vesipuistosysteemeissä. Ahh, kerrankin hakestaan! Spa hemmottelun jälkeen matkasimme kohti Porvoota. Majoituimme "Porvoon Mitta" hotelliin ja huoneenamme oli kauppias Jakob Falin'in huone. Pöytävaraus oli etanaravintolaan.

Nautimme monenmoisesta herkusta ja laadusta yleensäkin. Ilta jatkui sangrian parissa Porvoon paahtimossa. Molemmille niin mieluinen paikka, että kuvittelimme sitä jopa mahdolliseksi hääpaikaksi. Pidämme molemmat Porvoosta niin kovin. Voi teitä onnekkaita, ketkä sielä asuu.. Ja voi meitä onnekkaita, kun voimme sielä vierailla ja räpsiä satoja kuvia kotienne ikkunoista ja sisäpihoista.. Sunnuntain aamu oli vilpoisa mutta kaunis. Nautimme toistemme seurasta.. Porvoon merkitys meille kasvoi entisestään..

Sunnuntaina palasin suoraan töihin pitkaän vuoroon ja kotiin pääsin vasta maanantaina iltapäivällä. Uhh.. mutta näin se nyt vaan on.

Ajatus hääjuhlasta tuntuu niin hyvälle. Sitä ei pilaa edes se, ettei meillä ole minkäänlaista taloudellista mahdollisuutta pitää moisia juhllia.. mutta uskon, toivon ja unelmoin..

Mikä paine hänellä aina on
minulle kukkien tuonnin
suhteen.. Ei se ole vaikeaa
kun vaan TIETÄÄ...

Olisiko se se meidän..?

Kylmä, mutta kaunis aamu.

"meidän" paahtimo.. Sangrian jälkeen
puhetta oli sekä mahdollisesta juhlapaikasta,
mutta myös kodista..Hah..Näin ne kasvaa..

Ohikulkija liukastui tähän... JÄÄTÄ!

Katse ylös!

En siis ole kovinkaan kriittinen kuvaustaitoni suhteen. Kunhan saan ilmaistua edes osan siitä, mitä linssin läpi ajattelin. Porvoosta jatkan vielä... Nyt kiitän!