7.12.08

Ajatuksia työrupeaman jälkeen...




Olen sanaton.
Olen mykistynyt.
Olen tietämätön.
Olen jopa peloissaan.
Olen jännittynyt.
Olen huolissaan.
Olen turhautunut.
Olen väsynyt.

Tätä on työni eritysnuorten parissa. Työ antaa paljon ja pidän siitä. Ja työ ottaa niin paljon, enkä toisinaan pidä siitä lainkaan. Tänään piti olla rauhallinen sunnuntai ilta, muttei ollutkaan. Moni aisa ei ollut niikuin sen piti olla. Ei voi ainakaan valittaa, että työ olisi mälsää ja että päivät olisivat samanlaisia. Kunpa välillä olisivatkin. Joitain vuosia sitten en olisi kyennyt tähän työhön. Nyt koen että kykenen, vaikka toisinaan väsyn niin.

Miten tyhjentää pää työpäivän jälkeen?
Vastaus: Tänään toimi tämä,
tölkki siideriä ja blogin kirjoittaminen...

Miten päätyykään työhön, missä on? Miten minä päädyin, vaikka oli niin monta muuta asiaa mitä halusin tehdä? Jos nyt voisin valita, olisin kukkakaupassa. Palaan aina ajatuksissani siihen työhön.. Ei, olisinkin kehitysyhteistyöprojektissa. Ei, olisinkin vaan kotona ja askartelisin, piirtelisin ja maalaisin. Ei, reissaisin... ja kirjoittaisin matkakertomuksia, jos osaisin hyvin kirjoittaa. :-)

Edessä on kiireinen viikko: keskiviikosta perjantaihin olen taas lähiopetusjaksolla opintojeni parissa. Juhlimme pikkujoulujakin... Hihihh! Voisin juhlia jo tänään! Mutta tulevalla viikolla tehdään myös paljon töitä. Ja loppuviikolla juhlimme veljeni 35-vuotis päiviä.

Osoitekirjaon hävinnyt! Kirjanen häviää AINA, kun tarvitsen sitä! Mulla on 3 eri ositekirjaa, mutta se missä suurin-osa osoitteista on, se hukkuu AINA! Kortit odottavat postittamista, punaiset kuoret ovat vallanneet keittiön tasot. Nainen siivoa!!!

Olen iloinen. Olen iloinen, koska sain joulun ja uuden vuoden työvuorolistan ja että sielä on vapaita töistä! Huohh! Toivon viettäväni leppoisan joulun. Toivon tapaavani ystäviä... (vink-vink!!!)

Kävelin mieheni kanssa tänään mahdollisen ens kesän hääjuhlapaikan ympäristössä. Huohh, jokin vaan ei tunnu siltä... En tiedä mitä tehdä. En tiedä, mikä olisi parempi vaihtoehto? Tiedän, mitä haluaisin..., mutta tällähetkellä se ei vaan ole mahdollista saada. Onko kompromissien teko aina hyvä tai huono vaihtoehto? Kaipaan juttukaveria... kaipaan ratkaisua.

Pää on liian täys sekavia ajatuksia: työt, kouluasiat, siivoilut, häät/ hääpaikka, pihan kohtalo, joulu, vuoden vaihtuminen. Asiat päässä odottavat pääsyä omiin lokeroihin.


Kuvat ei nyt liity postaukseen,
mutta tulivatpahan mukaan silti.






Toivotan voimia niille, jotka sitä tarvitsevat!

Toivotan joulumieltä niille, jotka sitä tarvitsevat!

Toivotan rauhaa niille, jotka sitä tarvitsevat!

Toivotan iloa niille, jotka sitä tarvitsevat!


-Minä tarvitsen näitä kaikkia. Ahneko?

*halaus*
anni


3 comments:

Niina said...

Ensimmäistä kertaa blogissasi vierailemassa, ja jälkeä jättämässä. Eipä taida olla kerta viimeinen.... :)

Tunnelmallista Joulun Odotusta!

elisa said...

kiitos kommentistasi!
niin, onhan noissa taloissa ja kodeissa vaikka mitä "aarretta" ja huonekalua, mutta en henno ottaa mitään :)
iskulauseena : ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä :)

seuraavalle seikkailijalle avautuu myös talon tarina, ja henki.
joskus tietty vahingossa on hajonnut vanhuuttaan esim. lattia :D

anni said...

Niina:
Kiitos komentista! Kiva, kun tulit!!! pahoitteluni, että vasta nyt vastaan. Tule toki uudetsaan ja jätä kommenttia. Pyrin itse samaan, vaikka joskus hieman kestääkin..

Tunnelmaa sinne!!!

Elisa:
Kiitos kommentista sinullekin! Jatkamme bloggailua! ;-)