29.3.09



Surullisissa tunnelmissa näpyttelen. Eilen oli piiitkä päivä täys kyyneleitä, surua, lohdutusta - hautajaiset ovat sitä. Olin auttamassa hautajaisjärjestelyissä ja ne meni hyvin. Muistotilaisuus poismenneen tyttären kotona oli tunnelmallinen ja lämminhenkinen. Varsinkin poismenneen ystävät, joukko inkeriläismummoja/ TERÄSNAISIA olivat kertakaikkiaan mahtavia. Monenlaista elämäntarinaa kuuli, joissa oli paljon karkotuksia, nälkää, surua ja useita vuosia Siperiaa.. Uhh, eikä katkeruutta lainkaan, vaan onnea että on elossa. Paljon on opittavaa meikäläiselläkin.

Muistotilaisuuden jälkeen Minua pyydettiin poismenneen tädin kotiin ottamaan kaiken, mikä kelpaa koska muuten rojut olisivat päätyneet kuulemma kaatopaikalle. Sieltä lähti mukaan neuvosto-rojua, ihan kun tarvin niitä. Mutta en voinut jättääkään.




Samovaari, ristiriitainen vempain. Jokaisessa
neuvostokodissa oli sekin, nyt on mullakin.


Tämän alkuperä ei ole Neuvostoliitto, mutta meille se muutti.


Tädin tytär oli tämän laittanut pakettiin, erityisesti ajatellen mua.
Muistan tämän setin Lepitädin kaapissa aina.. Nyt se on mun keittiössä.


Arabian lautaset, niin väärän väriset, mutta...


Onko kenelläkään tietoa tällaisesta pullosta?
Pohjassa lukee arabia, mut ikinä en ole itse nähnyt.


Rojua, I know...

1 comment:

Anna said...

Raskas päivä takanasi,
mutta monia elämäntäyteisiä edessäsi.
Elämän kierto näkyy kotonasi :) Kauniita muistoja.

Minäkin muistelin "vara-mummoasi";
kävimme hänen luonaan kerran syömässä "viinereitä".
Muistatko sinä?

Lämpimin ajatuksin & halauksin.