Pihajutut mielessä ja vään muutakin

Pihamme - pieni, vanhan paritalon puolikkaan puolikas piha, kadunpuoleinen, nuhjuinen ja jossa ei siis ole sitä näköestettäkään tielle. Oikeat tonttirajat siirtyy roimasti ja piha on vielä pienempi kuin aiemmin luulimme. Uuden aidan kohta on tosi hassussa paikkaa. Aah! Eilen olimme monta tuntia mittanauhojen kanssa pihalla - mita minnekin tulee/tulisi? Tänään kipaisen vielä kaupungin toimistolla kysäsemässä...

Paviljongi ja sen pohjatyöt, leikkimökki, sen siirto ja kunnostus, kasvien/pensaiden siirtoa, kesäkukkien istutusta, pihakeinun maalausta, hiekkalaatikon täydennystä, siis uutta hiekkaa ja uutta multaa (kasveille), etuoven edustan "duunailua", istutuskuopan kaivuuta (n.30m), ja aidan istutus... Hommaa riittää. Kaiken haluan ja heti. Liikaako? Liikaa hommaa, kallistakin...
Mutta pakko-pakko-pakko saada nuhjuisuutta pois! Pihasuunnittelu siis jatkuu ja raportoitavaa tulee lisää. Kaikki neuvot otetaan vastaan ja työvoima myös, HIHH!!!


Juoksulenkit on ollut ihan liian vähäisiä taas. Flunssa ja mahavaivat eivät ole kutsuneet juoksemaan. Siitä taas huono omatunto. Haluisin NIIN juosta naisten kympin kesäkuun alussa, kaveri puuttuu... (Anybody!?!? Juoksemaan Kouvolaan naisten kymppiä röyhelöhame päällä?!?) Ja tuli jopa epäilys, että jaksanko juosta? Eilen menin viipottamaan auringon laskiessa ja mainio 90-luvun pelottava poppi korvissa ja matka venyi ja venyi ihan tarkoituksella. Kotiin tullessani olin ihan varma että 10km tuli täyteen ja olin jo etukäteen NIIN ylpeä, kun juoksu ei tuntunut edes pahalta. Menin jälkeenpäin sitten autolla mittaamaan reitin, ja se olikin vaivaiset 7km - Grrr! Ja vakio reitti oli 5km... Huohh! No jokatapauksessa, nyt tämä yksinäinen viipottaja vaihtaa vakioreitin pidempään ja käy pidemtämään sitäkin.

Viikonloppu on ollut työntäyteinen. Tämä vuorotyöläinen on kyllä ihan kiitollinen vuorotyöstään, mutta missaa sen takia kaikki sosiaaliset tapahtumat, mitä ei ole tiennyt vähintään 2kk etukäteen.. Nyyh! Ensi viikonlopun vappu vapaa, mutta heti 2.5 töihin ja silloinkin olisi sukulaistädin 70-vuotispäivät, jonne koko suku tulossa. Kerrankin näkisi sukulaisia, mutta ei.. Tämä täti on töissä. Uhh. Ei, ei valiteta, on sentään töitä ja sielä vielä jaksaa käydä... Vaikka unlemoisikin jostain ihan muusta. Aah, unelmat...niistä ei käydä nyt edes...

Mainiota maanantaita!
Unelmoikaa te, mä en...
(paitsi kauniista pihasta)

Perjantai Aamu Kuvina

Hyvää viikonloppua!

kuvina...

Mikä pakkomielle tällä pariskunnalla on erilaisiin

vanhoihin vempaimiin? No joka tapauksessa

meistä ne on NIIN sympaattisia, eikä niitä ole

koskaan liikaa (Vanhat kamerat, puhelimet...).
Tämä siis viimeisin "aarteemme" paikalliselta
kirpparilta. Kunpa näitä löytyisi lisää..., PALJON
en ole kuitenkaan valmis maksamaan. Sorry!

Eteisen totuuksia.

MUSTAT tuolit, lopultakin...
Kunpa saisin vihdoinkin hankittua
muhkeat pehmusteet.
Kunpa olisi kiva pöytä...

Tämä puutarhuri löysi pihaltaan koko
talven sielä lojuneen hortensian, jossa oli nuput.
Puutarhuri pelasti sen isompaan ruukkuun,
leikkasi kuivuneet pois ja toivoo ihmettä...

Kirpparilöytö.
Ilahduin siitä kovin. :-)

"Baari" siirtyi olohuoneen puolelle. Tason
maalaus vielä kesken, siksi ei kuvaa.

Ystäväni 30-v. kutsut..
Tällaista postia on ilo
saada. Stylish, yeah?

yöllä

Yöllä haluaa olla hiljaa...
Yöllä haluaa tehdä jotain luovaa...
Yöllä haluaa olla YKSIN...
Yöllä miettii monenmoista...

...Yöllä haluisi jutustella ystävän kanssa ja juoda punkkua...

...........................

Töistä palattuaan tämä jäi koneelle jumiin. Taas takaisin työn parissa, flunssaisena tosin. Tulin siis kotiin juuri kun perheeni oli nukahtanut. Skannattuja piirroksia halusin blogiin.. ähh, olipas sekin vaikeaa. Ehkä saan huomenna kuvattua muutaman löydön. Hihh! Huomenna lääkäriin huoltamaan itseään. Huomenna soitto maistraattiin. Huomenna siivoilua. Huomenna töihin.. Huominen-huominen-huominen, EIKU tänäänhän se JO on!

...Zz z z Z Z Zzz Zz Z Zz z z...

Perjantain ajatuksia

On tullut maalailtua.
Kellarista löytyi tuommoinen
muhkea systeemi. Valkoista
pintaan ja iso saniainen sai
arvoisensa paikan. Vaatii
tottumista, mutten voisi
sanoa että en pitäisi. Joskus
vaan tuntuu asiat vieraille.

....................................................................................

Tytön kanssa käyty tänään neuvolassa, 3-v. tarkastuksessa. Vuoteen ei oltu käyty. Tyttö sai kehuja ja hyvin mielin sieltä lähettiin. Muutenkin olen ollut todella tyytyväinen meidän neuvola-tätiin, kertakaikkiaan IHANA. Kirpparin kautta kotiin, tuloksena monta puseroa tytölle, 2 kengät, valkoinen nokkahuilu, itselleni 2 mekkoa, muutama leffa ja 'Australia' peli (englanninkielinen). Pidämme kovasti seurapeleistä ja toivon kovin että tämäkin tulisi käyttöön (lue: tulisi opeteltua säännöt). Taidan toivoa häälahjaksikin jonkin pelin. lemppareina tällähetkellä on 'Rummi', 'Menolippu'... edelleen siis samat. Välillä tulee jaksoja, jolloin pelaamme useinkin ja toisinaan tulee piiiiitkä tauko pelaamiseen. Jokatapauksessa mainion mukavaa ajanvietettä ystävien kanssa - pelaaminen.

Tyttö on ollut mahataudissa. Harvinaista nähdä niiiiiiin rauhallinen tyttö. Itsekin olen kipeän oloinen. Mut tässä monta päivää järjestellyt paikkoja (lue: rakentanut lisää kaaosta!). Maalasin IKEA:n puisen tarjoiluvaunun valkoiseksi, jotta se sopisi paremmin meidän kotiin. Sille ei ole kovin hyvää paikkaa, mutten raaski oikein luopuakaan. Maali loppui kesken ja 2 vetolaatikkoa jäi vielä puisen väriseksi ja koko hössäkkä näyttää ihan kummalliselle. Kun saan maalia lisää, laatikotkin maalataan ja sitten pääsee taso vasta kuvaan. Mutta mainitsin nyt vaan, kun huomaan sitä koko ajan katselevani. Pidänkö, vai en...? No on parempi meille valkoisena kuitenkin. Ehdotin jo miehelleni, että luovuttaisiin keittiön pöydästä kokonaan ja söisimme ruokailutilassa aina, jotta saisin tason keittiöön.. Mut, se oli hullu ajatus.

Kunpa kodin sisustus ei olisi tämmöinen sekamelska, mikä koostuu tuommoisista 'ehkä se sopisi meille' huonekaluista, vaan pystyisi pikkuhiljaa vaihtamaan yksi kerrallaan jotain oikein mieluisaan -> unelmoin täydellisestä sohvasta (mihin ei vaan ole nyt varaa!).

Siivosimme eilen vähän etupihaa. Koko paikka näyttää niin rapistuneelle ja harmaalle. Tarvitsemme lämpöä ja PALJON kukkia! Sain myös käännettyä mieheni mielen rakentamaan vähän etuoven edustalla olevalle ristikolle lisää, jotta se olisi pieni näköeste ja sen taakse saisin laitettua pienen ns. istutuspöydän (vanhat penkit siis pois!)...

Leikkasin myös Aronia-pensaitamme... Mm..toivottavasti ajankohta ei ollut ihan se hulluin. Kaikki puutarhuriopinnot ovat mielestä pois, enkä muista lainkaan moisia. Mutta into puutarhailuun kyllä sinänsä on tallella. Onneksi.

Nyt keittiön siivoiluun. By the way, mustat tulit näyttävät NIIN paljon paremmalle kuin entiset keltaiset!

See you sisters
(& brothers?!?),
soon again...!

RED and many others...

Meet my new friends!
Edelliset Karhut minulla oli
vuonna 1988, vaaleanpunaiset.
Näillä juostaan ja pitkälle.

.......................................................................................................

Nyt tehdään kutsukortteja ja ahkerasti. Hyvällä mallilla
on. Välilehtipaperin etsintä tosin jatkuu. Any ideas?

Goodbye yellow!!! Inhosin näitä, vaikka pääsiäiseen ne sopivatkin..
Musta menee paremmin. Etsinnässä vaaleat pehmustetyynyt.

Keittiön maalauskaaosta. Ja jos kerran
KAAOS on, niin silloin ei edes tiskata tms...

Ja valkoistakin: lehtikoteloon, koriin, lampunjalkaan,
muistitaluun, liitutaulun kehyksiin, jakkaraan
ja tarjoiluvaunuun.... Onneksi maali on olemassa.

...................................................................................................................................

Uhh, miksen vaan nauti kevätlomastani vaan oon tuommoinen alakulo-ämmä koko ajan? Miehen kanssa käyty piiitkiä keskusteluja. Hyvä puhdistaa ilmaa välillä, vaikka rankkaakin toisinaan. Olen saanut aikaisekseen varattua lääkärin ajan. Vaivat ovat jatkuneet jo niin pitkään, että olen tottunut niihin. Nyt teen paperille listan vaivoistani etukäteen, ettei mikään unohdu. En ole käynyt lääkärissä lapsen syntymän jälkeen (3-vuotta), nyt on aika laittaa ämmä morsian-kuntoon. Olen lapsuudessani ollut NIIN paljon lääkäreiden kanssa tekemisissä, etten nykyään kovin helposti sinne mene. Eestissä meillä tosin oli ns. perhelääkäri, jonka luokse oli helppo ja vaivatonta mennä, täällä sitä meillä ei ole.

Olen maalannut... :) Rentouttavaa. Ja sain aikaisekseni soittaa maistraattiin hoitaakseni vihkimistilaisuuteen liittyviä asioita. Nyt se lähtee pyörimään. Olen varmaankin maailman saamattomin ihminen, kun asiat vaan jää joko hoitamatta tai TOSI viime tinkaan. Nyt tunnen suurta ylpeyttä, kun joku pieni asia on saatu hoidettua. Hyvä nainen!

Tänään juhlimme illallisen merkeissä isäni 61-vuotis synttäreitä.

Iloa teille!

Loma, ei loma, loma, ei loma...?!?

Viimeinen!



Naapurista saatiin uusi pyörä. Voi sitä iloa ja ylpeyttä.
Tukea tyttö vielä tarvii ja siksi "upea" puukeppi pyörän
perässä. Hih! Beste oli NIIN ylpeä tytöstä ja parin kerran
jälkeen saimme juo juosta pyörän perässä. Voihh, näin
hän kasvaa... niin kovin nopeasti. Kolmipyöräinen jää odottamaan
seuraavaa käyttäjää ja me ajelemme retro-pinkillä.

Pääsiäisen ajanvietettä - MAJA.

Ei oo lomafiilistä ja jo etukäteen murehdin sunnuntaista töihin paluuta. tekemättömiä asioita on triljoona ja minä vain nukun... (tänään aamulla saatin tytsyn päiväkotiin ja miehen kouluun.Huono äiti nukkui vielä klo 12.00 asti!). Huohh! Pitäisi sitä ja pitäisi tätä...

Eilen saimme lopulta päätettyä hääkutsukorttien lopullisen version. Ja samalla toki leikkuri hajosi ja printattavaa on monta liuskaa ja leikkaa-liimaa-askartelua. Mut ihan tyytyväinen olen tulokseen, mikä ei saanut olla liian hempukka ja romanttinen. Jonkun osajaan silmissä nää korttimme ovat varmaankin IHAN kökköjä, mut nyt on vain näin: ITSE tehty on ITSE tehty.

Sunnuntaina kävimme saattamassa Tanskan isoisän lentokentälle. Ennen sitä piipahdimme Porvoossa ja Helsingissä. Joo, se äänekäs seurue sielä Porvoon kaduilla olimme me. Jokaisesta reiästä ja ikkunasta piti kurkkia sisälle, ja jokaisen portin taakse piti mennä piiloon. Syötiin suklaata - Nam!

Helsinki oli tyhjä ja hiljainen, harmaakin. Ihastelimme merenrantaa ja Munkkiniemen taloja ja taas herkuttelimme. Lentokentällä tuli itku, varsinkin tytsyllä. Huohh.. Ne unohtui kun menimme ex tempore Flamingoon uimaan. :-)

Nyt... nyt loppuu tää ja maalisuti käteen!

Porvoosta

Tuliaisia. Hihh!

"Kaunista" kaupunkimaisemaa. Aarggh..
Sydäntä raastaa moinen. Missä kaikki vanhat
historialliset rakennukset ja mukulakiveykset?
Miten hitossa minä olen päätynyt tänne?

Kevät, ...onneksi!

Beste (Tanskan vaari) laittaa tyttöä päiväunille ja äiti kipaisi koneelle. Näin tänään täällä. Kävimme aamukävelyllä tuulessa. Tyttö oli kolmipyöräisellä ja innoissaan. Uuden pyörän hankinta on edessä, kun se 3-pyöräinen jo aika pieni. Kävimme katsastamassa hääpaikan. Sielä oli siisti ja rauhaisa tunnelma. Sitä sielä on kyl ollut melkein aina. Ehkäpä päiväunien jälkeen kipaistaan kirpparille?!?

Lumet sulaa kovaa vauhtia. No on jo aikakin. Kohta saa aloittaa pihahommat. Suurempana muutoksena pihalla suunittelemme punotun pajuaidan laittamista. Se toimisi näköesteenä kadulle. Ehkä muistat aiemmista (syksyn) postauksista, että kaupungin väki leikkasi kaikki näköesteet pois... Innolla odotan myös ihan tavallista pihan siistimistä, kukkien istuttamista, haravointia ja nurmikon leikkuuta. Voisin jopa harkita tekeväni puutarhurin töitä työkseni. Aitoa ja rehtiä, fyysisesti rankkaa työtä. No ainakin vähän aikaan. Huonot kelit voisin viettää sisällä - kukkapaupassa. :-) Deal.

Nyt, lounaan laittoon. On ollut nautinto lukea blogejanne keväästä ja uudistuksista. Blogit voittaa kaikki sisustuslehdetkin. Kiitos siitä!

Iloa!