Pihamme - pieni, vanhan paritalon puolikkaan puolikas piha, kadunpuoleinen, nuhjuinen ja jossa ei siis ole sitä näköestettäkään tielle. Oikeat tonttirajat siirtyy roimasti ja piha on vielä pienempi kuin aiemmin luulimme. Uuden aidan kohta on tosi hassussa paikkaa. Aah! Eilen olimme monta tuntia mittanauhojen kanssa pihalla - mita minnekin tulee/tulisi? Tänään kipaisen vielä kaupungin toimistolla kysäsemässä...
Paviljongi ja sen pohjatyöt, leikkimökki, sen siirto ja kunnostus, kasvien/pensaiden siirtoa, kesäkukkien istutusta, pihakeinun maalausta, hiekkalaatikon täydennystä, siis uutta hiekkaa ja uutta multaa (kasveille), etuoven edustan "duunailua", istutuskuopan kaivuuta (n.30m), ja aidan istutus... Hommaa riittää. Kaiken haluan ja heti. Liikaako? Liikaa hommaa, kallistakin...
Mutta pakko-pakko-pakko saada nuhjuisuutta pois! Pihasuunnittelu siis jatkuu ja raportoitavaa tulee lisää. Kaikki neuvot otetaan vastaan ja työvoima myös, HIHH!!!
Juoksulenkit on ollut ihan liian vähäisiä taas. Flunssa ja mahavaivat eivät ole kutsuneet juoksemaan. Siitä taas huono omatunto. Haluisin NIIN juosta naisten kympin kesäkuun alussa, kaveri puuttuu... (Anybody!?!? Juoksemaan Kouvolaan naisten kymppiä röyhelöhame päällä?!?) Ja tuli jopa epäilys, että jaksanko juosta? Eilen menin viipottamaan auringon laskiessa ja mainio 90-luvun pelottava poppi korvissa ja matka venyi ja venyi ihan tarkoituksella. Kotiin tullessani olin ihan varma että 10km tuli täyteen ja olin jo etukäteen NIIN ylpeä, kun juoksu ei tuntunut edes pahalta. Menin jälkeenpäin sitten autolla mittaamaan reitin, ja se olikin vaivaiset 7km - Grrr! Ja vakio reitti oli 5km... Huohh! No jokatapauksessa, nyt tämä yksinäinen viipottaja vaihtaa vakioreitin pidempään ja käy pidemtämään sitäkin.
Viikonloppu on ollut työntäyteinen. Tämä vuorotyöläinen on kyllä ihan kiitollinen vuorotyöstään, mutta missaa sen takia kaikki sosiaaliset tapahtumat, mitä ei ole tiennyt vähintään 2kk etukäteen.. Nyyh! Ensi viikonlopun vappu vapaa, mutta heti 2.5 töihin ja silloinkin olisi sukulaistädin 70-vuotispäivät, jonne koko suku tulossa. Kerrankin näkisi sukulaisia, mutta ei.. Tämä täti on töissä. Uhh. Ei, ei valiteta, on sentään töitä ja sielä vielä jaksaa käydä... Vaikka unlemoisikin jostain ihan muusta. Aah, unelmat...niistä ei käydä nyt edes...
Paviljongi ja sen pohjatyöt, leikkimökki, sen siirto ja kunnostus, kasvien/pensaiden siirtoa, kesäkukkien istutusta, pihakeinun maalausta, hiekkalaatikon täydennystä, siis uutta hiekkaa ja uutta multaa (kasveille), etuoven edustan "duunailua", istutuskuopan kaivuuta (n.30m), ja aidan istutus... Hommaa riittää. Kaiken haluan ja heti. Liikaako? Liikaa hommaa, kallistakin...
Mutta pakko-pakko-pakko saada nuhjuisuutta pois! Pihasuunnittelu siis jatkuu ja raportoitavaa tulee lisää. Kaikki neuvot otetaan vastaan ja työvoima myös, HIHH!!!
Juoksulenkit on ollut ihan liian vähäisiä taas. Flunssa ja mahavaivat eivät ole kutsuneet juoksemaan. Siitä taas huono omatunto. Haluisin NIIN juosta naisten kympin kesäkuun alussa, kaveri puuttuu... (Anybody!?!? Juoksemaan Kouvolaan naisten kymppiä röyhelöhame päällä?!?) Ja tuli jopa epäilys, että jaksanko juosta? Eilen menin viipottamaan auringon laskiessa ja mainio 90-luvun pelottava poppi korvissa ja matka venyi ja venyi ihan tarkoituksella. Kotiin tullessani olin ihan varma että 10km tuli täyteen ja olin jo etukäteen NIIN ylpeä, kun juoksu ei tuntunut edes pahalta. Menin jälkeenpäin sitten autolla mittaamaan reitin, ja se olikin vaivaiset 7km - Grrr! Ja vakio reitti oli 5km... Huohh! No jokatapauksessa, nyt tämä yksinäinen viipottaja vaihtaa vakioreitin pidempään ja käy pidemtämään sitäkin.
Viikonloppu on ollut työntäyteinen. Tämä vuorotyöläinen on kyllä ihan kiitollinen vuorotyöstään, mutta missaa sen takia kaikki sosiaaliset tapahtumat, mitä ei ole tiennyt vähintään 2kk etukäteen.. Nyyh! Ensi viikonlopun vappu vapaa, mutta heti 2.5 töihin ja silloinkin olisi sukulaistädin 70-vuotispäivät, jonne koko suku tulossa. Kerrankin näkisi sukulaisia, mutta ei.. Tämä täti on töissä. Uhh. Ei, ei valiteta, on sentään töitä ja sielä vielä jaksaa käydä... Vaikka unlemoisikin jostain ihan muusta. Aah, unelmat...niistä ei käydä nyt edes...
Mainiota maanantaita!
Unelmoikaa te, mä en...
(paitsi kauniista pihasta)
Unelmoikaa te, mä en...
(paitsi kauniista pihasta)
2 comments:
Huh, osa tekstistäsi oli kuin suoraan omasta elämästäni, aika huisia lukea kun piti jännittää seuraavan rivin tekstiä! =D
Mukavaa vappua!
peikonlehti, Kiitos kommentistasi. Uhh... melkoista rumbaa tää on.
Iloa sinne!
Post a Comment