Viimeinen!
Naapurista saatiin uusi pyörä. Voi sitä iloa ja ylpeyttä.
Tukea tyttö vielä tarvii ja siksi "upea" puukeppi pyörän
perässä. Hih! Beste oli NIIN ylpeä tytöstä ja parin kerran
jälkeen saimme juo juosta pyörän perässä. Voihh, näin
hän kasvaa... niin kovin nopeasti. Kolmipyöräinen jää odottamaan
seuraavaa käyttäjää ja me ajelemme retro-pinkillä.
Pääsiäisen ajanvietettä - MAJA.
Ei oo lomafiilistä ja jo etukäteen murehdin sunnuntaista töihin paluuta. tekemättömiä asioita on triljoona ja minä vain nukun... (tänään aamulla saatin tytsyn päiväkotiin ja miehen kouluun.Huono äiti nukkui vielä klo 12.00 asti!). Huohh! Pitäisi sitä ja pitäisi tätä...
Eilen saimme lopulta päätettyä hääkutsukorttien lopullisen version. Ja samalla toki leikkuri hajosi ja printattavaa on monta liuskaa ja leikkaa-liimaa-askartelua. Mut ihan tyytyväinen olen tulokseen, mikä ei saanut olla liian hempukka ja romanttinen. Jonkun osajaan silmissä nää korttimme ovat varmaankin IHAN kökköjä, mut nyt on vain näin: ITSE tehty on ITSE tehty.
Sunnuntaina kävimme saattamassa Tanskan isoisän lentokentälle. Ennen sitä piipahdimme Porvoossa ja Helsingissä. Joo, se äänekäs seurue sielä Porvoon kaduilla olimme me. Jokaisesta reiästä ja ikkunasta piti kurkkia sisälle, ja jokaisen portin taakse piti mennä piiloon. Syötiin suklaata - Nam!
Helsinki oli tyhjä ja hiljainen, harmaakin. Ihastelimme merenrantaa ja Munkkiniemen taloja ja taas herkuttelimme. Lentokentällä tuli itku, varsinkin tytsyllä. Huohh.. Ne unohtui kun menimme ex tempore Flamingoon uimaan. :-)
Nyt... nyt loppuu tää ja maalisuti käteen!
Eilen saimme lopulta päätettyä hääkutsukorttien lopullisen version. Ja samalla toki leikkuri hajosi ja printattavaa on monta liuskaa ja leikkaa-liimaa-askartelua. Mut ihan tyytyväinen olen tulokseen, mikä ei saanut olla liian hempukka ja romanttinen. Jonkun osajaan silmissä nää korttimme ovat varmaankin IHAN kökköjä, mut nyt on vain näin: ITSE tehty on ITSE tehty.
Sunnuntaina kävimme saattamassa Tanskan isoisän lentokentälle. Ennen sitä piipahdimme Porvoossa ja Helsingissä. Joo, se äänekäs seurue sielä Porvoon kaduilla olimme me. Jokaisesta reiästä ja ikkunasta piti kurkkia sisälle, ja jokaisen portin taakse piti mennä piiloon. Syötiin suklaata - Nam!
Helsinki oli tyhjä ja hiljainen, harmaakin. Ihastelimme merenrantaa ja Munkkiniemen taloja ja taas herkuttelimme. Lentokentällä tuli itku, varsinkin tytsyllä. Huohh.. Ne unohtui kun menimme ex tempore Flamingoon uimaan. :-)
Nyt... nyt loppuu tää ja maalisuti käteen!
Porvoosta
2 comments:
Ihana lukea ja oivaltaa kuinka tärkeä Bestestä on tullut Monalle ja toisinpäin. Kesän tuleva yhdessäolon viikko tulee varmasti olemaan ikimuistoinen molemmille.. Hali.
Odottelinkin jo milloin postaat :) Ihan huippu tuo kevään viimeinen lumiukko, suupieletkin alaspäin lumen mennessä menojaan :D Iloa omaankin viikkoosi!
Post a Comment