Ensi viikonloppuna

...matkaan ihan muutamaksi päiväksi Eestiin. Ensimmäistä kertaa ns. turistina. Hassua.
Matkaamme ystävä-pariskunnan kanssa ja yövymme hotellissa. Mukavaa!

90-luvulla vietin KAIKKI lomat Eestissä. Se ensimmäinen kerta, kun pystyin jäämään mm.
juhannukseksi Suomeen oli ISO juttu. Ennen sitä luulin, ettei juhannuksia ja uusia vuosia
voi juhlia muualla kuin Eestissä, ns. oikealla tavalla. Se oli kai osa sitä piiitkäää integroitumista.
Se herättääkin kysymyksiä: Milloin maahanmuuttaja ei ole enää maahanmuuttaja? Mikä olen?

Kaipaan Eestiin edelleen, joskus tosi suurestikin. Mutta Eesti on vieraantunut, ja varmastikin
tuhannet suomalaiset tietävät paremmin Tallinnan nurkat ja Pärnun rannat.. En koe, että minun
tarviikaan tietää, mutta usein tunnen pahaa mieltä, kun ajankohtaiset asiat Eestissä ei ole osa mun
elämää. EN enää edes lue useinkaan nettilehtiä. Voihh! (Miksen? Ai kun bloggaus vie kaiken ajan? :P )
Maailmalla (kauempana) ollessani luin jo kielenkin takia. Eikä sielä kuullut juuri koskaan Eestiä
koskevia uutisia, täällä kuulee. Muutakin siis kuin Sohvi Oksasen virolaisesta taustasta tms..
(Joo, en edelleenkään ole lukenut kirjaa! Huono minä! Toisko joulupukki?)

Varsinkin maailmalla ollessani kieli kärsi NIIN kovin että pakotin lukemaan. En puhunut
juurikaan neljään vuoteen eestiä...Auts!Kärsii se toki nytkin, mutta on se taas lähempänä. (Osa
perheestäni puhuu eestiä). Mulla on onneksi Eestissä ne "omat" nurkat, joita rakastan. Sinne
palaan aina uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti aina, vaikkakin harvoin. Eestissä käydessäni
en ole eestiläinen, enkä suomalainenkaan. Moni juttu tuntuu pahalle. Esimerkiksi kerran
kuulin laivalla matkalla Eestiin, kun tarjoilijat haukkuivat suomalaista seuruetta kovaan ääneen
eestiksi, satuin kuulemaan. En tietenkään pystynyt olemaan hiljaa, vaan kävelin suoraan kohti
henkilökuntaa ja kysyin, etteikö heitä yhtään hävetä moinen käytös? Mua ainakin hävettäis!
Annoin palautetta siis eestiksi, jos se ei tullut jo ilmi täs...
Se suomalainen seurue on heidän asiakas, joka maksaa palvelustaan, ja te haukutte ja nauratte?
Sanoin: "Hävetkää!" Lähetin asiasta sähköpostia laivayhtiölle. En saanut vastausta ja annoin asian olla.
Mutta mun oli PAKKO puuttua. Varsinkin kun tässä tapauksessa oli kyse MUN seurueesta, joka
käyttäytyi hyvin, eikä ollut ns. oikeata syytä moiseen törkeään käytökseen. Tämä on vaan yksi
esimerkki, toisenlaisiakin olisi, mutta olkoot. Tälläkertaa tämänlainen esimerkki.

Joulu Eestissä. Haluaisin viettää yhden joulun taas Eestissä, Itä-Eestissä, isäni kotinurkilla. Ehkä
sen aika tulee joskus. Ennen sitä joulun viettoa Tanskassa, eikä sekään tunnu pahalle. Ei laisinkaan.
Perheemme joulut vaihtelevat, ei ole yhtä ja yhdenlaista joulua, on Suomen joulua, Tanskan joulua,
maailmalla joulua yms.. Yksi mieleenpainuvimmista jouluaatoista oli 2001 Intiassa junassa matkalla
Keralasta Varanassiin, moooonta päivää. Koristelimme juna"välikkömme" ja lauloimme joululauluja.
Pimeällä bongailimme tähtiä, joskus näkyi jopa jokunen jouluvalo jossain.. Vaihdoimme lahjat ja
juttelimme henkeviä. Se oli ikimuistettavaa, niinkuin muutenkin koko Intiassa 2kk olo. Kaipaan.

Miten tämä tekstin sisältö pomppiikaan ympäri maailmaa, kun alunperin mun piti vain kirjoittaa
Eestistä ja ajatuksistani koskien sitä maata. Jokatapauksessa tähän loppuun mun top 5 dreams about Estonia:
1. Reissailua ystäviemme kanssa ympäri Eestiä.
2. Mökki (oma paikka minne mennä)
3. Kotiini eestiläistä disainia/ taidetta.
4. Osallistuminen kulttuuritapahtumiin.
5. Jatkossakin säännöllinen vierailu sinne.

Ei, en unelmoi Eestiin paluusta. EN tiedä miksi.

Ilusat jõulueelset aega!

ps. Jouluun on aikaa tasan kuukausi. Hups!!