Tammikuu oli hankala, ikävä, kylmä ja... no paljon muutakin. Ja silti NIIN kaunis. Nyt on helmikuu, jos joku ei sattunut tietämään, tai pääsi unohtumaan.
Tänään on kolattu lunta kahteen otteeseen. Käyty kelkalla tytsyn kanssa hammaslääkärissä, tavallisella lääkärillä ja labrakokeissa. Nukuttu pitkät päiväunet ja menty pallokerhoon. Sielä friikattu ja salaa hiljaa toivottu, että kunpa mun tyttöni olisi se reipas, mut ei. Tänään ei palloiltu, tänään huudettiin ja kiukuteltiin. Nyt ovat loput perheestä sukuloimassa ja tämä äityli ei jaksanut ja pystynyt. Sen sijaan kolasin lunta, katsoin dokumenttia 'Doctors without bourders' ja kaipasin taas kerran maailmalle. Söin keittoa ja näpyttelin mälsää tekstiä, enkä oikein edes tajua miksi ja kenelle. Jumittavaa eloa.
Lauantai oli hyvä päivä. Mummo, äiti ja tytsy yhdessä matkalla. Tytsy sai Disney on ice liput lahjaksi ja nyt se tuli nähtyä. 4-vuotias nautti täydestä sydämestä. Äitikin nautti, muttei ihan täydestä sydämestä. Äiti nautti siitä että tytyn ilo oli suurta, luistelijat taidokkaita ja siitä että seura oli mitä mainioin.
Shown jälkeen kyläilimme sukulaistädin luona. Jälleennäkeminen oli iloinen, vaikka kyyneleitäkin valui.. Voi että, miten harvoin nykyään ollaankaan tekemisissään sukulaisten kanssa.. Koko päivän henkilökohtainen kohokohta oli paluumatka. Tytsy nukahti takapenkillä ja minä ja äitini päästiin vihdoinkin keskeustelemaan ilman häiriöitä (jos huonoa ajokeliä ei siihen lasketa). Naurettiin, itkettiin, pohdittiin ja kovin hyvä mieli jäi. Mulla on paras mahdollinen äiti, joka on mun paras ystävä. En tykkää laittaa ystäviä paremmuusjärjestykseen, mutta...
Nautin hetken rauhasta ja yksinolosta. Näin tänään, alavireistä "hieman". Pahoittelut. Mutta tämä kun onkin elämänmakuinen blogi ja tämä on elämääni just nyt ja näin. Loppu.
Tänään on kolattu lunta kahteen otteeseen. Käyty kelkalla tytsyn kanssa hammaslääkärissä, tavallisella lääkärillä ja labrakokeissa. Nukuttu pitkät päiväunet ja menty pallokerhoon. Sielä friikattu ja salaa hiljaa toivottu, että kunpa mun tyttöni olisi se reipas, mut ei. Tänään ei palloiltu, tänään huudettiin ja kiukuteltiin. Nyt ovat loput perheestä sukuloimassa ja tämä äityli ei jaksanut ja pystynyt. Sen sijaan kolasin lunta, katsoin dokumenttia 'Doctors without bourders' ja kaipasin taas kerran maailmalle. Söin keittoa ja näpyttelin mälsää tekstiä, enkä oikein edes tajua miksi ja kenelle. Jumittavaa eloa.
Lauantai oli hyvä päivä. Mummo, äiti ja tytsy yhdessä matkalla. Tytsy sai Disney on ice liput lahjaksi ja nyt se tuli nähtyä. 4-vuotias nautti täydestä sydämestä. Äitikin nautti, muttei ihan täydestä sydämestä. Äiti nautti siitä että tytyn ilo oli suurta, luistelijat taidokkaita ja siitä että seura oli mitä mainioin.
Shown jälkeen kyläilimme sukulaistädin luona. Jälleennäkeminen oli iloinen, vaikka kyyneleitäkin valui.. Voi että, miten harvoin nykyään ollaankaan tekemisissään sukulaisten kanssa.. Koko päivän henkilökohtainen kohokohta oli paluumatka. Tytsy nukahti takapenkillä ja minä ja äitini päästiin vihdoinkin keskeustelemaan ilman häiriöitä (jos huonoa ajokeliä ei siihen lasketa). Naurettiin, itkettiin, pohdittiin ja kovin hyvä mieli jäi. Mulla on paras mahdollinen äiti, joka on mun paras ystävä. En tykkää laittaa ystäviä paremmuusjärjestykseen, mutta...
Nautin hetken rauhasta ja yksinolosta. Näin tänään, alavireistä "hieman". Pahoittelut. Mutta tämä kun onkin elämänmakuinen blogi ja tämä on elämääni just nyt ja näin. Loppu.
6 comments:
Voi Anni, minä ainakin kaipaan näitä sun elämänmakuisia juttuja. kuulostat niin tuntevalta ja aidolta ihmiseltä! Vaikka itse olenkin tehnyt melko selkeän rajavedon, etten kovin henkilökohtaisi blogiini laita, niin se päätös horjuu usein! (Ehkä joskus mäkin uskallan repäistä ja oikeen vuodattaa?? :D)
Kiva että sait paasattua äitin kanssa! :)
Tillä on siis oikein kunnon kiukku uhmis ja Tyttö joka myös näyttää tunteensä. tuo tunne on niin tuttu, meillä tyttö on kanssa sellainen että jos ei joku miellytä niin se on MORO ja likka lähtee tossut sutien pois paikalta katsomatta eteensä..monesti päin hyllyjä puita tms.. se on raskasta mutta sitä se on myös lapselle. Voi lohduttaa että jos teillä tyttö kiukkuaa jumpassa niin tytön jumpassa on pari tyttöa jotka vaan häiriköivät ohjaajia sekä muita, siis eivät tee sitä mitä neuvotaan vaan keskittyvät huutelemaan tyhmiä ja riekkuvat omiaan häiriten muita. Äläkä sitä kovasti murehdi että kirjoitat välillä "alavireisesti" sitähän se elämäkin toisinaan on. Melkoista tummaa suomutaa ne minunkin tekstit toisinaan on. Elämä kun ei aina ole pelkkää onnea ja autuutta vaikka kuinka tahtoisi. Haleja täältä meiltä sinne teille ja paljon hyviä päiviä!!
Minä muistan omasta lapsuudesta kun pääsin Disney on Ice -showhun, se oli kyllä aivan mahtava kokemus pienelle tytölle :) Toivottavasti mieli piristyy kun kevät etenee, voimia!
Kiitos kun poikkesit blogissani kommentoimassa Anni.
Minä tykkään elämänmakuisista jutuista...jatka vaan..
Mukavaa loppuvikkoa toivottaa Krisse
Olet ihana Anni juuri sellaisena kun olet! Pidän blogistasi juuri siksi että uskallat näyttää pilkahduksen omasta itsestäsi.
Pienin askelin kohti parempaa mieltä!!! :)
Teija
Kiitos ihana!!
Niina
Voihh sua!! KIITOS!!! Tyttömme on ihana, "vähän" vain tempperamenttinen.Hih! Ja..kevättä odotan.
Jutta,
kiitos kun kommentoit. Varmasti ihana kokemus. Ympärillä oli PALJON innokkaita lapsia, jotka nautti ja yhteinen nautinto oli SUURI ilo.
Krisse
Kiitos sullekin! Ihanat nämä pienetkin kommentit. Varsinkin silloin kun on alavireistä, silloin ne tuo vielä enemmän iloa/lohtua!!! kiitos-kiitos!!! :
Pia
Voi-voi..KIITOS PIA!! Tuntuu hyvälle! Kiitos kun saat hyvän tunteen miule.
Post a Comment