Ihan uskomatonta!

Päivä kotona tytsyn kanssa ja jo toinen postaus! Tytsy on piirtänyt 

suurimman osan päivästä ja ollut pikku-apulainen. "Tuo äidille sitä, 

ojenna tätä, auta tossa..!" Reipas tyttö, joka odottaa maltillisesti aikaa, 

kun äiti pystyy taas tekemään juttuja (juoksemaan, pyöräilemään, 

tekemään pihahommia ja tanssahtelemaan yhdessä tytsyn kanssa).

Tunnekuohuja ja ajateltavaa, näpyttelyjä ja puheluita... Kyllä tapahtuu,

ympärillä ja elämä näyttää ääripäitä ihanuuksia ja kamaluuksia ja paljon

muutakin. Asiat ei ole mustavalkoisia, eikä ymmärrettävissä (niin usein!).

Usein ne vaan tapahtuu ja niiden kanssa taistellaan, jokainen omalla tavallaan.

Kunpa jokaisella osapuolella säilyisi positiivisuus ja se voima, mikä vie

eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Kyllä on ympäripyöreätä ajatuksenjuoksua

ja jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan. Blaahh, kunpa voisi.. kunpa voisi

tehdä enemmän, muuttaa asioita, ymmärtää ja antaa..

MUTTA,

Katsokaa, mitä posteljooni toi! 

IHANUUS!   

Ja kyllä, itku tuli (taas!).

Olen kiitollinen tuesta ja lämmöstä, mitä olen saanut osakseni tämän

tunnekuohuisen odotuksen aikana. Jokainen lämmin ajatus ja tuki tuntuu

niin hyvälle! Blogistanian väki on yllättänyt minut jo niin moneen kertaan.

KIITOS, jokaiselle asianomaiselle! Olette ihania ja jaatte ja annatte just sitä

positiivista energiaa ja tukea! Pakko kertoa hassu yhteensattuma ns. tuntematto-

mista 'blogiystävistä' ja minusta..  Olen siis päässyt tutustumaan muutamaan  

bloggaajaan ja posti on tuonut toisinaan mitä ihmeellisimpiä ihanuuksia. Sähkö-

postit, kirjeet, kortit ja tekstarit ovat kulkeneet vaikken kasvotusten ole tavannut-

kaan. Ihanaa ja jännittävääkin. (Hihh, tiedän että kohta kertomani naurattaa ainakin

kahta blogini lukijaa..hihhh!!) Posti toi pehmoisen ihanuuden tänään. Ennenkuin

avasin, mietin et ohh..kuka, mitä, hähh?!? Avasin paketin varovasti ja mietin lähettä-

jäksi yhtä, hetken päästä kävi epäilyttämään. Luin kirjeen, aavistinkin toiseksi ja 

hoksasin lähettäjän.. MUTTA tilanne siis se, että olen saanut ihastuttavaa postia 

lyhyehkön ajan sisällä kahdelta eri henkilöltä, joilla on sama etunimi, sama paik-

kakunta ja jokseenkin samantyylisiä ajatuksia. Teissä ihanissa ihmisissähän voisi

jopa mennä sekaisin! Hihh..hassua. Blogistaniassa siis on vaan hyvin monta hyvin

ihastuttavaa ihmistä, jotka haluavat ilahduttaa aidosti toisia. Wow! Olen löytänyt

siis todellisia aarteita täältäkin. Olen onnekas ja kiitollinen jokaisesta ystävästä, 

ns. virtuaaliystävästä, rakkaasta ja jopa niistä muuten vaan mukavista vastaan-

tulijoista. Ja jos mä kuulostan jeesustelevalta, menkööt sekin raskauden piikkiin!

ps. 

Melkoista 

lässytystä, 

hehh......

Tunnekuohua ja myrskyä (päässä ja sydämessä)

Nonniiin.. Tässä ollaan, ei missään synnytyslaitoksella tms.. Hahah, mitä minä hölömö luulinkaan...  No jokatapauksessa, kaikki ok ellei jopa hyvin vaikka tuskaisestikin. Hypätäänpäs maanantaihin, tiistaihin ja keskiviikkoon!

Ohjelmassa oli: 

• Äitiysklinikalla käynti.
• Lastenklinikalla kirurgin tapaaminen
• Magneettikuvaus
• Neuvola

Lastenklinikalla tapasimme kirurgin, jonka hommaksi tuli suunnitella kanssamme tulevan pojumme ccam leikkausta ja sen ajankohtaa. Samalla lääkäri ei unohtanut mainita että ccam ei välttämättä olekaan se diagnoosi, vaan yksi vaihtoehto vaan - voipi siis olla pahempaakin. 3kk ajan meille on kerrottu VAIN ccam:ista ja sen kehityksestä. Viimeksi vielä 3-viikkoa sitten kasvain oli läpimitaltaan noin 3cm. Kirurgi kirjoitti lähetteen magneettikuvaukseen (seuraavalle päivälle), jonka jälkeen vasta tarkempaa tietoa.

Mietimme mahdollisesti yöksi Helsinkiin jäämistä.

Äitiysklinikalla jutellessaan tämä palleroinen käy itkemään ja ilmaisee ettei jaksa enää. Supistukset ja kipuilut jokapäiväistä tuskaa. Lääkäri ehdottaa mahdollisuutta jäädä osastolle odottamaan huomista magneettikuvausta ja seurantaan. Rauhoituin. Taas ultrattiin ja ultrattiin ja ultrattiin -> löytämättä merkkiäkään kasvaimesta. Toisen lääkärin konsultaatio, sama tulos. Uhh, sitä myllerrystä päässä. Eli 2 lääkärin arviot: JOKO vauvan runsaat liikkeet estävät kasvaimen näkyvyyden, mikä kuulemma hyvin epätodennäköistä (?!?), TAI kasvain kutistunut huomattavasti, TAI hävinnyt kokonaan! JOO, HÄVINNYT KOKONAAN!!!???!!??!!?? Niinkuin aiemmin mainitsin, 3-viikkoa sitten kasvain oli läpimitaltaan 3cm!! Lääkäri ihmeissään, minä vielä enemmän. En tiedä iloitako vai itkeä? Tai uskallanko edes kumpaakaan? Istuimme tovin hiljaisessa autossa ja iso itku tuli taas. Romahdus. Ilo ja suru sekaisin. Pakko oli päästä kotiin, omaan petiin.

Seuraavan päivän magneettikuvaukseen menoa odotimme 2 tuntia. Uhh. Samalla ultrattiin taas - ei mitään! Mitään ei näkynyt taaskaan! Lääkäri jopa ihmetteli, kuka ja milloin meille moinen diagnoosi annettu. Magneettikuvaus oli ahdistava. En meinannut mahtua ison masuni kanssa koneeseen ja paniikinomainen kauhu ahtaassa putkessa kamalaa. Pyysin lääkäriltä edes pientä arviota tuloksesta, ettei millään pystyisi odottamaan seuraavan maanantain kirurgin soittoaikaa. Lääkäri sanoi poikamme keuhojen olevan erinomaiset, eikä pikaisesti katsottuna siellä ole minkäänlaista löydöstä! Uhh, sitä ihmetystä.. Ovella törmäsin kirurgiin joka heti kysyi kuulumisiamme. Oli iloinen ja ihmeissään ja ottaa ma:na yhteyttä. Mutta sanoi: Ihmeitä tapahtuu! Toivokaamme sitä.

Keskiviikon neuvolankäynnillä kävimme läpi tunnekuohua ja myllerrystä ja kestääkö pää.. 

Yhteenveto:

UHH! Onnea, pelkoa, ääripäitä. Voimakkaat supistukset ja kipuilut. Melkein 3 kiloinen ukkeli siellä masussa lyllertää ja kaikki näyttää olevan hyvin! En uskalla ihan iloita, mutta lääkärin soittoaikaa odotellaan ja kovasti.

Eli tässä tämä äityli nyt vaan on ja odottelee, että jotain tapahtuu...

 

 

Ai miten kuvat liittyy postaukseen?

No ei mitenkään!

Sunny sunday

 Ja mitenköhän kuvat liittyvät tähän päivään? No ei mitenkään.

*  *  *

Tulin tyhjentämään kameran. Jäin jumiin koneelle. Tulin lataamaan I Podiin musaa. Jäin jumiin koneelle.

Tytsy on käynyt aamupäivällä katsomassa muodostelmaluistelua mummunsa kanssa. Nyt piirtää kilometritolkulla tuotoksia.  Mies on lautailemassa kaverinsa kanssa. Minä olen kotona, taas ja edelleen ja vieläkin.

'Dyykkaus' (No melkein)

Ahh, mikä ihana kamala sana. Sen ymmärtää vain toinen dyykkaaja ja/tai romuhamstraaja. Toiset varmaan halveksuukin. Heh. Viime viikolla mies pyysi seuraksi jäteasemalle, kun rempparoskia oli taas kerääntynyt peräkärryllinen. Sielä minä autossa nökötin, kun mies kantoi roskia yhteen, toiseen ja kolmanteen niinsanottuun oikeaan paikkaan. Se on tarkka niistä. Minä huomasin nuoren pojun (ok-ok, miehen) kantamassa lyhtyä metallikasaan. Sitten tuli toinen - amppeli. Sanoin miehelle, että kävisi hakemassa tuon, maalaan ne mustaksi..  :D Mies haki ja pisti nopsaa takapenkille. Hetken kuluttua poju raahasi (SIIS työnsi) polkupyörää, sanoin taas miehelle, et hei..kato.. Ja se haki täysin ehjän polkupyörän, jossa pumppu ja avaimetkin tallessa. Hetken kuluttua se mun oma mies tonki jo ns puurojulavaa ja nosti sieltä 2 vanhaa laatikkoa ja katsoi minuun. Ei tarvinnut edes sanoa mitään, mies pisti laatikot hymyillen takapaksiin. Myöhemmin autossa sanoi, et olen tartuttanut dyykkaustaudin siihen. Hahaaa!!  Mä sanoin siihen, että tuo on melkein verrattavissa myymälävarkauteen. ÄÄK! :D Samalla reissulla ajattelin vaihtaa työpaikkaa -> jäteaseman työntekijäksi.. Mies kauhisteli ja sanoi EI! Ajatella, mitlä meidän koti näyttäisi! Sanoin et ihanalle, industrial tyyliselle. Siellä oli nimittäin NIIN ihanaa rautahyllyä ja muuta..Samalla tuli jutusteltua jäteaseman työntekijän kotitilanteesta, jossa vaimo jo "hieman kireänä" miehen löydöistä. Minä ehdotin jäteaseman myymälän perustamista.. Ei kuulemma ole mahdollista. Mnjaa. Laatikot, lyhty, amppeli ja polkupyörä odottavat duunausta (=kamala sana!), ja rojut ei tästä talosta lopu.

Täällä tyhjennettiin eilen eteinen. Kaaos olkkarin puolella kasvoi taas. Uuhh. Monta huonekalua pitäisi mitata ja kantaa yläkertaan testattavaski tytsyn huoneeseen. Saispa siitä ihanan huvikumpumaisen huoneen! No saa, kestää vaan hieman, eiks niin..

Ihanaa sunnuntaita ja vielä 

aurinkoisempaa alkavaa viikkoa!

Tonnikaupalla positiivista energiaa, 

pieniä iloja ja voimaa sulle ja mulle!

ps.   Huomenna lähtee pakattu 

sairaalalaukku mukaan Helsinkiin. 

JOS kävis säkä... Jännittää vähän.

Yöllä olo oli nimittäin NIIN tuskaisa.

34:s viikko odotusta

Uhh, miten tunnekuohuinen viikonloppu. Olen herkkä ja hyvin tunteellinen, olen VIELÄ herkempi tässä olotilassa. Se on huomattu tänä viikonloppuna.  Ai, eihän se ole vielä ohikaan..

Ollaan muisteltu menneitä ja mietitty tulevaa. Itketty ja vähän naurettukin. Piirretty roppakaupalla tyttöjä tusseilla. Oltu luisteluharkoissa jalat ristissä ja ihailtu uutta eteisen kattoa. Asennettu ruokapöydälle lasi, minkä alle muistoja piirustuksia, kortteja, valokuvia... On mitä tehdä, kun syö..) Luettu sisustuslehtiä, blogeja ja katseltu telkkua. Ja ai niin...ggrr, kirottu lumisadetta!

Ähh, turhista turhin postaus, ensi kerralla toivottavasti parempi.

Makkarissa hengailua

Välineet: Pikku-kannettava (uskollinen ystäväni), kuppi maitokahvia, hapankorput
Olo/ mieli: Supisteluja, runsasta liikettä masussa, hiljainen
Plussat: Valo kattoikkunasta, eiliset iloiset vauva-uutiset
Miinukset: Ei ehtinyt vastata  puhelimeen,  sotkuisuus kotona, bloggeri ei päivity, vastakommentit tekemättä, kynnet
Raskaus: 33+6
Päivän "ohjelma": lepoa-lepoa-lepoa, vaatteet kaappiin uusille hengareille, lääkärissä käynti

En kuuntele nykyään paljoakaan radiota tai musiikkia. Telkunkin suljen useammin. Taisi tulla yliannostus. Netissä kyllä roikun, vaikken mitään järkevää saa siellä aikaisekseen.  Hengailen hiljaisuudessa ja se tuntuu joskus niin hyvälle.

Ajattelin käydä suunnittelemaan 'We have so many reasons to celebrate' pihajuhlia.  Tiedän, moni asia voi mennä mönkään, eikä todellakaan tiedä milloin moisia voisi juhlia. Mutta, kyllähän ne nyt jossain vaiheessa jotenkin voisi olla ajankohtaisia? Olkoon vaikka sitten ensi talvena.

Ensi viikolla on taas naisten- ja lastenklinikalla käynti. Tapaamme kirurgin ja suunnittelemme (?!?) synnytystä. Tiedämme taas lisää. Siihen ast ollaan tooooooosi hissukseen (lue: tullaan hulluksi ja inhotaan sanoja olla hissukseen, ottaa rauhallisesti, levätään tms...) Jumaliste, kun riehututtaa ja juoksututtaa!

Valoisaa tiistaita!

Meet our new "baby" - THE bedroom

 So small. 

So little colors (=boring?). 

So IKEA (Oh God!).

So unfinished (Few lists, electricity+lamp, 

painting arround the little window, 

buying pillows + bed cover).

So lovely. 

So proud.

Finally!

And please don't ask, where we 

are going to put the baby bed..

Lisäys: tiistaina..

MIKSEI TÄÄ PÄIVITY???

1st night in her new bedroom

Uhh, mikä päivä! Kiukuttanut, sattunut, kipuillut, huutanut, syönyt lettuja 

ja nyt hän köllöttelee uudessa makuuhuoneessaan. Kyllä kannatti! Kyllä 

tuntuu hyvälle! Kyllä näyttää kivalle, (vaikka vähän ahtaalle)! Se on (melkein) 

valmis. Sielä on vieras tuoksu. Ja silti olen niin onnellinen tästä söpöstä 

pikku-kopperoisesta, minne ei meinaa mahtua edes se vauvansänky.  Huomenna 

hommaa jatketaan muutolla. Kaappi ja lipasto  vielä tyhjänä ja tytsyn huoneen 

laitolla. Miehet jatkavat eteisen kimpussa. Lupasimme Tanskan vaarille kuviakin 

- jos huomenna muistaisi..  Mitä tekisimmekään ilman äitiä ja isää (tytsyn 

isovanhempia)? Asuisimme edelleen keskeneräisessä talossa kai.. Nyt on koti

pienen askeleen lähempänä sitä melkein valmista kotia. Täällä on ihan hyvä olla!

Me happy!

Dreaming

Unelmoin

• Hyvästä terveydestä
• Pitkistä kävelylenkeistä vauvan kanssa
• Puutarhailusta
• Valmiista kodista
• Loputtomasta matkustamisesta
• Punaviinistä
• Ystävien seurasta
• Muutaman blogitutun tapaamisesta (Hihh!)
• Leppoisasta kuukaudesta Tanskassa perheeni kanssa
• Rauhallisesta mökkeilystä
• Pihajuhlista
• Shoppailusta
• Juoksulenkeistä
• Omasta ajasta mieheni kanssa
• Uudesta lookista
• Tyttöilystä
• Juhlista
• Musiikkitapahtumista

(Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle. 

Näitä nyt tuli samalla kun nautiskelin Idolsia)

Mihin näistä sä tulisit mukaan?!?

Vink-vink!!! Varauksia otetaan vastaan...

mälsää arkea

Tiistai jo. Mälsää arkea. Sunnuntaina intoilin nopsaa edistyvästä

makkarista, nyt se taas ahdistaa kun ei edistykkään. Se menee aallottain.

Tässä kuitenkin tämän aamuinen tilanne. Sähkäri tuleekin myöhemmin.

Listat puuttuu. Ikkunareikä pitää maalata uudestaan ja se katossa oleva

'palkki'. Valo on ihanan kirkas. Kunpa tänään tapahtuisi taas illalla askel

eteenpäin. Kuvareportaasi nykyhetkestä siis. En käy sen kummemmin selit-

tämään materiaalivalintoja, on mitä on. Jokainen omalla tyylillään ja mahdol-

lisuuksien mukaan (lue: miljoonien kompromissien mukaan). Innoissaan olen.

 

*

Äitiyspakkaus tuli. Ilahdutti! Ihanat värit, kuosit ja se yksinekertaisuus. Aika 

retroa meininkiä, mutta sopii meille. Eilen pesemäni varastosta löytyneet 

vaatteet olivat aika valkoisia ja/tai pastellisia, pakkauksen omat paljon 

mieluisimpia. Vauvatavaroille ei ole vielä säilytyspaikkaa. Tai noh, on.. ja 

melkoinen sellainen onkin - tytsyn nukketalo.  Jokatapauksessa ensivaatteet

on valmiina. Sairaalalaukku 99% pakattuna, siis sekä äidille että vauvalle. 

Siinä päivän/ päivien uutiset. Yhteenvetona siis: pyykkäilyä, pohdintaa, tytsyn

kanssa merenneitoleikkejä ja juttelua rahankäytöstä ja lelujen ostamisesta, 

ruoanlaittoa, nettiä ja telkkua. Ihan liian mälsää mulle, mutta parempaan 

ei nyt vaan pysty. Nykyhetkessä eläminen tuottaa tuskaa, vaikka tiedän 

hyvinkin, kohta rumbaillaan taas niin että höyryää. Sitten kaivataan 

laiskottelua ja toimettomuutta. Kai? Tai sitten ei...

 

 

Kuvassa: kommunikaatiota pikkuveljen kanssa. Hyvin kuuluu kuulemma!

 Näin tänään. Kiitos ja hei!

Pakko!

Mun oli pakko tulla fiilistelemään ja hihkumaan! No mitä? No MUN ihanaa melkein valmista makkaria! Mul on ihan kamala olo, supistelee ja sattuu, MUTTA mulla on melkein huoneen näköinen huone! Hitsit nainen. mikä asenne! Siellä makkarissa on valmis katto, maalatut seinät, paneliseinä - puuttuu enää listat!!! Ja ne kasaamattomat huonekalut + ensi viikon loppupuolella saapuva vaatekaappi.  Saako olla iloinen ja hurjan innoissaan? No perkule...SAA! Harmaa seinissä näyttää ihanalle valkoisen katon (+lattian) kanssa. Siis, vaikka ihan hurjasti vielä sitä melkein valmista, melkein sitä ja melkein tätä.. Silti, so excited! Ja ihana sähkömies tulee huomenna, hihh!  :-)

Huomenna kasataan muutama huonekalu, kytketään sähköt ja ehkä vähän listoitetaan, siis mies..

Tungettuaan itsensä varastoon (lue: keskeneräistä saunaamme) löytyi 2 iso pussillista vauvan vaatteita, jotka meni heti pesuun. En edes muistanut, että meillä oli ne. Leander-kehto odottaa nurkassa. PLIIS - olisipa sille sopiva paikka! Se kun on NIIN ihana, eikä meillä ole vauvalle vielä muuta sänkyä.

idolsia on kiva seurata! Ja 'sex in the city' on illan ohjelmana.. ihan kiva sunnuntai, kivuista huolimatta. Remppa, pliiiiiis!!! Ole jo TOSI pian valmis!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

pe-pe-perjantai

..Ei eroa juurikaan muista päivistä. Tänään ollaan pesty vauvapyykkiä ja melkein pakattu sairaalalaukku. Tytsy on piirtänyt tuntitolkulla ja kuunnellut musaa. Leikkinyt itsenäisesti höpötellen hassuja.   Eläinlääkärinä ollut. 

Lounaaksi söimme tomaattikeittoa ja hapankorppuja... Yksinkertaisen hyvää.

Ulkona riehuva lumimyräkkä ärsyttää ja ottaa päähän. EN kestä, tajua ja ymmärä.. Blaaah. Mihin se MUN kevät nyt lähti?

Eilen ostimme ekan tuttipullon, tutin, vaipat, bodyn, potkuhousut ja hatun. Siis ensitavaroiksi.  Vauvatavarahyllyjen välissä olin ihan hukassa. Ihan kun ei ois koskaan ostanut niitä tavaroita ja siitä ei kuitenkaan ole kuin muutama vuosi.

Viikonlopuksi on suunnitteilla taas yllätys-yllätys remppaa. Kattopanelit on jo 8 päivää myöhässä!!!! Ggrrrrr...&%¤#?=&%#... Toivottavasti hommat etenee sitten edes muissa jutuissa - lattiat ja/tai eteisen loput seinät.

Olkkariin uusi kello + 3-6 uutta tyynyä!!!

Kuvat täältä

L e p p o i s a a 

v i i k o n l o p p u a  

i s o i l l e   j a   p i e n i l l e  

i h m i s i l l e !

I love black and white photos...

Kuvat:www.posterplease.fi

...Ja voisin sisustaa kotini pelkästään mustavalkoisilla 

valokuvilla - uusilla ja vanhoilla.  Täältä löysin ihania 

Helsinki-kuvia. Ottaisin kyllä! Vielä kauniisti kehystettyinä.

Grey, Oh so grey...

 

...Kuvat kertoo sen...

Höpön-löpöä, tai sitten ei

Söpöt, eikö niin? Ytsäväni tytär oli neulonut (koulussa luentoja kuunnellessa) kahdet villasukat - pienet ja TOSI pienet. Yhdet masu-asukille ja toiset tytsyn nukelle. Tämä on kai sitä vauvailua, mitä lähiympäristö tarjoaa.

Neuvolassa kysyttiin, onko sairaalalaukku pakattu? Ei.

Onko kaikki tarpeellinen hankittu? Ei. 

Laukku pitäisi pakata, muulla ei niin väliä.

Kotona jatkuu "leppoisa" remonttikaaos. Tai itseasiassa homma "seisoo", koska mies toisissa hommissa.

*

Jo jokin aika sitten, kun olin vielä kykenevä käyskentelemään kirpuilla (yksin), tein moisen punaisen hankinnan. Punainen - LIIAN punainen, jouluinen ja kiiltäväkin vielä. Itseasiassa ihan liian öök, halvan näköinen ja paljon muutakin. MUTTA silti, jokin viehätti ja siksi mukaan lähti. Musta väri toimii ja tosi usein vielä. Turha romanttisuus lähti, ihan pikkuriikkinen osa sitä jäi, se saa olla.

 

Hehheee! Naurakaa vaan.. Minulla ja pastellia väriä.. Muakin naurattaa! Menköön raskauden/vauvailun piikkiin! TAI sen kevään. Minä kun olen päättänyt, että nyt ON kevät pakkasista ja lumesta huolimatta! En kestä enää ja harkitsen Malawiin muuttoa joka toinen päivä.

 

*

Olohuoneesta lähti tavaraa ja olohuoneeseen tuli tavaraa - sohva ja rahi. Hitsit, kun eletään normaalisti nyt. Tarvitsen jonkin ruostuneen moottorin tai muun industrial meininkiä tuomaan. ÄÄK! Tämä tila (keittiön lisäksi) on talon suht normaalein ja elättävimmissä (onks semmoista sanaa?) kunnossa oleva tila tällähetkellä. Remontti on saanut yliotteen.

Että näin leppoisasti mennään täällä.

*

ps. Sarkastisuus on IN.

Muuten ei kestä.

Hihhhihhiii ja iiiiik!

Mies äsken hihkaisi tulemaan yläkertaan. Mietin, että se tarkoittaa joko 

jotain hyvää tai huonoa. Makkarin harmaata oli seinässä. Se on ....

harmaa... Se on ihana! Siitä tulee siis IHANA valko-harmaa huone, 

vaikkakin kompromisseineen. En malta odottaa... En-en-en! EN!

ps. Piti hakea toisesta huoneesta 

yks taulu testattavaksi. Olipa hyvä!

Sekametelisoppa kuulumiset kaaos-huushollista

 

 

 

Missä mennään? 

Nykyhetki

Sunnuntai puolen päivän aikaan.

Tytsy värittää värikynillä barbi-värityskirjaa ja kyselee amerikkalaisten ja afrikkalaisten eroista. Kantaako amerikkalaisetkin tavaroita pään päällä? Kyselee, voiko hän värittää Barbit kaikki tummaihoisiksi?  :-)

Lounaskaffet ja pullat on masussa. Ukki (=mun isi) ja isi (=mun mies) kolistelevat yläkerrassa (lue: remppaavat). Tänään on suunnitteilla maalata seinät. Hommat vievät kauemmin kun olemme odottaneet. Ja luvatut kattopaneelit eivät olleet saapuneet kauppaan. Niiden asentaminen siirtyy ensi viikonloppuun. 

Minä näpyttelen koneen äärellä keittiössä. Masussa potkii pikku-ukko. Mieli ja olo suht ok, MUTTA ei ollut sitä edellisenä iltana. Leffan katsomisesta ei tullut mitään, koska supistelut olivat niin voimakkaita että itku tuli -taas.

*  *  *

Vauvan odotus

Viikko on hurahtanut nopeasti. Yksi Helsingissä käynti taas takana. Naistenklinikalla saimme kuulla, että kasvain pikku-ukon keuhkoissa on taas kasvanut, mutta yhtäpaljon kuin viimeksikin, suhteessa vauvan kasvuun. Leikkaus ON edessä. Ajankohta varmistetaan kuukauden lopussa, kun tapaamme kirurgin. Pikku-ukko on 2 kiloinen ja jo ns. asettunut. Ohjeeksi saimme TOOOOOOOSI hissukseen oloa seuraavat 3 viikkoa, sitten saa tulla. Eikö tässä olla oltu sit TOSI hissukseen? No nyt se tarkoittaa jo sitä, ettei yksikseen juuri liikuta eikä minkäänlaista touhottamista.. (ggrrr). 31-viikko raskaudesta on menossa. Supistelut ovat voimakkaita ja kivuliaita, varsinkin iltaisin. Synnytyssairaalaksi päätettiin Naistenklinikka Helsingissä. Eli käytännössä meille se tarkoittaa n. 1,5h ajoa synnytykseen. Ahh, peace of cake, eiks niin? Nyt vasta tajuan, miten valmistelemattomia ollaan koko hässäkkään ja vauvan tuloon. 

Mutta, eipä tässä muutakaan...

Remppa

Mies otti vapaaksi 3 päivää. 1 päivä hurahti Naistenklinikalla ja IKEAssa (Don't even ask!). Nyt on neljäs päivä remppahommaa menossa. Kunpa voisin olla mukana! Mutta ei on ei. Ihanaa kuitenkin nähdä edistys, vaikka hidas sellainen onkin. Miten hyvälle tuntuukaan nähdä vaalenevat pinnat ja avaruuden pilkottaminen sieltä pölyn keskeltä. Erityisen iloinen ja innostunut olen varsinkin yläkerran aulan avaruudesta! Siellähän voisi vaikka tanssia! Se kun on aina ollut rojua (lue:kasoja, kaappeja, laatikoita). täys ja pimeä ja sottainen välitila vaan.  Sinne tulee pian ISO peili, mikä pilkottaa (vielä paketissa) yhdestä valokuvasta, tauluja seinälle ja vaaleita pintoja! Aahh!

Makuuhuoneen seinien väriksi päätettiin harmaa. Kunpa se jo purkissa oleva väri olisi just se oikea harmaa. 

Hiihtoloma ja kotoilua

Tytsy on ollut viime aikoina hyvin paljon kotona. Ensiksi sairasteltiin vähäsen ja sitten vietettiin hiihtolomaa. Harmiksi enimmäkseen sisätiloissa. Tilat oleiluun ovat olleet remontin takia hyvin rajalliset, lähinnä olohuone ja keittiö. Olohuoneessakin puhalsi pieni muutoksen tuuli. Ruskea 50-luvun kaappi sai lähteä (odottamaan maalausta ja yläkertaan tytsyn huoneeseen muuttoa) ja tilalle tuli toinen ektorpi. I know, VERY boring.. mut hyvä silti. Istumatilaa tarvittiin. Samalla lähti huoneen ikkunoista verhot, koska 2:n ektorpin ja vaalean maton yhdistelmä näytti ihan liian normaalilta ja jopa romanttiselta. Tyynyihin on pian ja nopeasti pakko saada mustaa... Matoksikin ottaisin mielelläni mustavalkoraidallisen, mikä pyörii monessakin (varsinkin ruotsalaisessa) blogissa. Mutta olkkariin siis tarkoitus saada hieman askeettisempaa ja avarampaa fiilistä. Ruokailutilan kimppuun käydään sitten vasta, kun yläkerta on suht valmis. Sorry, ei juurikaan kuvia niistä vielä. Tytsyn lelut ovat levällään olkkarissa, toisaalta ei ne mua juurikaan haittaa. 

Remppatarvikkeita hakiessaan huomasin paikallisessa halpakaupassa tarjouksen, 24h:n valkoiset kupit 3euroa/ kpl.. Hamstrasin 6kpl. Nyt on kuppeja, mutta muutama lautanen puuttuu. Kunpa löytäisi nekin jostain superhyvällä hinnalla. Jos ei, hankitaan yksitellen. Astioiden suhteen olen melkoisen pihi, en vaan raaski maksaa niistä.

Tämän viikon plussat

+ lisätieto tulevasta synnytyksestä

+ sohva

+  hankinnat (yläkertaa varten)

+ tytsyn mukava seura

+ vauvan vaatteiden pyykkäys

+ kuppilöytö

+ rempan edistyminen

+ sähköpostia ystävältä JA yhdeltä (ihanalta!) blogini lukijalta (kiitos-KIITOS-kiitos!!!)

+ aurinko

Tämän viikon miinukset

- KELA:ssa asiointi

- vakuutusyhtiössä asiointi

- 1kpl parkkisakkoja

- 1kpl ikäviä tapaamisia

- toimittamattomat kattopanelit (grrr, Prsima!)

- oma vointi

Pian alkava viikko on arkea taas. Tytsy päiväkotiin ja mies töihin. Paljon yksin oloa. Oma vointi jännittää/ pelottaa. Eipä valitus auta, hissukseen PITÄÄ olla. Nonniin. Tässä se oli taas. Kiitos HEI ja näkemiin.

PS. Mitä luulette, muistaako 

mies naistenpäivän? Oma iskä 

muistaa 99% varmuudella 

kukkasin. Sen se tekee aina!