Kesäkuun viimeisellä viikolla

• On mietitty sukulaisuussuhteita. Sukulaisia kun ei voi valita. Uusiin sukulaisiin ollaan lähiaikoina tutustumassa, mikä on hurjan mielenkiintoista ja mukavaa. Joihinkin sukulaisiin haluaisi taas katkaista välit, jos/kun se sukulaisuus on ns. yksipuolista. Tosi ikävää ja hurjan surullistakin. Toisaalta me välittävät onkin sitten TOSI rakkaita.

• On mietitty ikää. Täytin vuosia, 32. Aikas paljolta tuntuu. Kolmekymmentäkaksi vuotiaana olen kahden lapsen äiti, yhden miehen vaimo, äitiyslomalainen ja melkoisen ylipainoinen mutta toiveikas nainen. Ympärilläni on rakastavia ihmisiä, muutamat kauempanakin. Elämä on niin elämää, ruuhkaista ja kuluttavaakin. Juuri nyt ne omat tarpeet ja halut ei ole todellakaan ihan etusijalla. Se näkyy ja tuntuu. Mutta silti, olen hurjan kiitollinen ja otan ne ikävämmätkin asiat vastaan nöyrästi ja käännän ne haasteiksi.

• On ihailtu ihania synttärilahjoja, tervehdyksiä ja ranteeseen kerääntyviä hiluja..  :) Hihh! Eilen hain ihanalle tuoksuvan paketin postista. Nyt hemmotellaan.

• On mietitty lapsieni ja muutaman läheisen terveyttä.  Toivon niiiiiiiiiiin kovin voimaa, tsemppiä ja positiivista energiaa, sekä ihmeitä.. Kaikki ON mahdollista!

• On hiottu rappusia ja ostettu maali - jänskättää!

• On rakennettu maja ja tehty puutarhahommia.

• On ostettu muutama reissuvaate.

• On pakkailtu ja hoidettu hommia.

• On mietittyy Tanskaa.. 

Hyvää viimeistä 

kesäkuun viikkoa! 

Nyt kiirus..  Jatkan taas, jossain..

Kuvat: Mikko Rissanen/ Maarja Kotkas

Kuppi kahvia, tuhiseva nyytti kehdossa ja pyjamassa oleva 5-v. kainalossa nenä kirjassa.. Aikas kiva aamu, vaikka on sotkua ja tekemättömiä asioita. Vaikka ulkona näyttää pilviseltä ja nurmikko on puoliksi leikattu, koska leikkuukone hajosi. Kohta teen kakun ja ruoan perheelleni ja vanhemmilleni.  Tulevat meille syömään vaihteeksi, koska niin paljon useammin me käymme heillä 1-3 kertaa viikossa.  Oman äidin ruoka maistuu aina tosi kodikkaalle ja nostalgisellekin. Arkiruoan laitto  ei minsuta ole vielekään oikein kivaa, mutta muulloin on.. Minustahan on tullut "oikea" kodin hengetär (yeah, right!!!). Mutta on tosi ihanaa ruokkia vieraita, kunhan sitä ei tarvi tehdä kovin/liian usein..  :) Huomenna käydään päiväretkellä ystäviemme mökillä ihan tässä lähellä ja savustetaan kalaa, muuten meillä ei ole minkäänlaisia juhannussuunnitelmia. Ihan hassua, koska aina yleensä on ollut. 

Tytsyllä on lomaa päiväkodista. Miehellä alkaa loma ensi viikolla. Ajatukset on jo Tanskassa. Kuinka pikkuinen poju jaksaa ajon? Ja siinä ohella, kuinka jaksaa loput perheestä? 

Facebook - connecting people. On monta tarinaa, kuinka joku on löytänyt  yteyden siihen tai toiseen hävinneeseen henkilöön. Niin kävi mullekin jo toistamiseen. Vahingossa löysin Malawissa asuvan tuttuni sieltä. Hän oli projektimme nuori, sellainen Afrikkalainen ja Malawilainen, jossa on ehdottomasti paljon potentiaalia ja sitä toivoa, vaikka mihin. Hän oli se joka itki vuolaasti kun lähdimme ja pyysi palaamaan pian. Hän oli se, josta piti tulla maansa pääministeri. Hän ei ole vielä pääministeri, mutta hän pärjää paremmin kuin moni muu. Hän opiskelee viimeistä vuotta kätilöksi projektimme tuella. Kun kerroin perheestäni ja juuri syntyneestä pojastamme, hän pyysi tulemaan takaisin Malawiin ja suunnittelemaan vielä yhtä lasta. Hän kyllä auttaa synnytyksessä. Heh!  Nooh, pistetään suunnitelmiin. Kysyin muistakin ja ihanaa oli kuulla muistakin, myös tytöstä joka huolehti 4 pikkusisaruksestaan. Vanhempia perheessä ei ollut. Tyttö oli silloin yläasteen ikäinen.  Nykyään hän opiskelee yliopistossa. Huohh.. Ihanaa kuulla hyviä uutisia sieltä. Ihanaa (ja kamalaa ja paljon muutakin) olisi palata. Ihanaa olisi esitellä perheeni ystävillemme siellä. Joskus. Sitten kun se on mahdollista. Nyt kotoillaan. Eikä siinäkään ole mitään vikaa. 

Nonniiin. Eipä mulla muuta. Heippa!

Head jaanipäeva!

Hyvää juhannusta!

Kotoilua

Kotoilua täällä. Wow, voiko siitäkin blogata? Onpa mielenkiintoista elämää..  ;)  No on tosiaan! Täällä on järjestelty varastoja (lue: saunaa, mikä toimii varastona), ja yritetty luopua paljostakin. Kymmenisen muovipussillista vaatetta meni suoraan kierrätyslaatikoihin, iso kasa kiertoon (kirpulle&tutuille). Sitten vaatteiden lajittelua kysymyksellä: "MIten paljon poikalapsi voi/saa/pystyy/haluaa käyttää pieneksi jääneitä siskonsa vaatteita?" Siinä onkin ollut pohdittavaa.. (Vastaus: Yllätttävän paljon, jos kysyy minulta!). Noh, se puuha on tietenkin ihan kesken ja yläkerrassa melkoinen kaaos. Apua, kuka sen homman hoitaa loppuun?

Aiemmin mainitsemani olohuoneen 20e:n matto tuntuu vieraalle. Ei paha, muttei ihastuta..mm.. Mietitään, miten sen käy. Harmaa väri on tosi mieluisa, ehkä kuitenkin ei tähän paikkaan? Aiemmin tässä oli valkoinen pörrömatto. Kiva sekin mutta mälsän tavallinen. Mustavalkoraidallinen olisi ollut kiva!

?!?

Eteisen rappusten seinälle uskalsin käydä kokoamaan valokuvaseinää. Joo, helpompi sanoa ja suunnitella kuin koota sitä. Uhh mikä kuva/ kehys ja mihin? Kuviin tulee muutoksia sen mukaan kuin saan aikaisekseen.. Monta asiaa mietittävää. Mm, kuinka monta omakuvaa kehtaa/ haluaa laittaa seinälle..heh. Sitä kuitenkin laittaa ne seinälle ei esitelläksen itseään, vaan muistuttamaan itseään ihanista hetkistä jossain jonkun kanssa... mmm..

Rappuset odottavat hiontaa ja vaalean harmaata maalia + listoja.

 

 

Tämän taulun näen joka kerta, kun tulen rappusia alas..

Kiitos sille, jolle se kuuluu.. (pus-pus!!!) Nyt se on oi-

kealla paikalla muistuttamassa tärkeästä ja estämässä 

lyömästä päätä hieman matalahkoon rappusten kattoon.

No nyt tietysti herää kysymys, miten taulu estää sen? No,

rappusissa kulkeva kiinnittää huomion tauluun ja osaa  va-

roa taulun alapuolella olevaa matalaa kulkukohtaa. Jeps! 

Nyt vaunut valmiiksi ja lääkäriin (mun jälkitarkastus) ja kävelylle. Tänään on hyvä  ja yksinkertainen päivä! Toivottavasti sullakin, siis ainakin hyvä!

Hitsit, kun tämä bloggeri kääntää 

ja vääntää näitä kuvia miten sattuu.

Täällä ollaan, bloggaillaankin mutta niin paljon harvemmin. Ohh, en ole vastannut edes kommentteihin. Kiitos niistä, vastailen kyllä... 

Juhannusviikko on alkanut! Ajatella, kesä on jo niin pitkällä. Tuntuu joskus, että elämä vain vilahtaa ohi. Onko se vanhenemisen merkki? On kai.  "Vain" 32-vuotta tulee täyteen loppuviikolla. Huohh, elän kai just niitä elämäni ruuhkavuosia, johon kuuluu stressi, kiire, huoli ja silmäpussit? Tai kuuluulko ne tähän vauva-arkeen? ..Silti.. en itseasiassa edes paljon ehdi ajatella ikääni, lähinnä vain ihmettelen lasteni kasvua ja mietin, että vilahtiko jo viikko?

Viime viikolla meillä oli monen päivän reissu Helsinkiin Lastenklinikalle. Huohh, pysähdyttävä reissu. Pysähdyttävä paikka suruineen ja huolineen. Noah'lle tehtiin tietokone -tomografia (?!?), minkä tulokset saamme kun kirurgimme tulee lomalta heinäkuun puolessa välissä. Sen verran meille jo kerrottiin, että oikeassa keuhkossa on löydös, minkä jatkotoimenpiteistä päättää just se lomalla oleva kirurgi. Tilanne ei ole kriittinen, infektioriski vaan suurempi... Lupa matkustaa on. Näillä mennään nyt. Ihan positiivisin ja toiveikkain mielin.

 

Kesä ja kesäloma! Edessä on pidempi jakso Tanskassa. Ihan kivaa vaihtelua arkeen. Menen aina mielelläni Tanskaan, vaikka myönnän että mielelläni myös reissailisin perheeni kanssa muuallakin ja vaihtelisin kohdemaata. Edessä siis sukulointia akselilla Odense-Vejle- Aarhus- Köpenhamina. Mökkeilyä,  leppoisaa yhdessä oloa, jälleen näkemisiä ja tutustumisia uusiin sukulaisiin.  Toivottavasti myös muutama kirppureissu ihanineen löytöineen.. Hiljaa toivon myös omaa aikaa, vaikka pikkuruisin annoksin. Viimeisellä viikolla myös mökkeilyä Ruotsin puolella Halmstadin lähellä. Meillä ei ole ollut tapana käydä perheen kanssa Köpiksessä, mutta tälläkertaa sekin edessä sukuloinnin merkeissä. Tivoliinkiin toivon pääsevän, hih! :-)  Ja ai niin, 2. hääpäiväkin...

 

 

 Valmistautumista Tanskan ruokiin: hilloa, 

juustoa, voita, paahdettua leipää - NAM!

...Ja Tanskan herkkuja. Uhh, ei taida ihan laihtumaan päästä, vaikka NIIIIIN olisi tarvetta...  Syksymmällä sitten. Jokatapauksessa asiat on tärkeysjärjestyksessä ja lapset, perhe ja läheiset ensimmäisenä. Sitten laihduttamiset yms.. 

 

 Eipä ihmeempää siis tänne..

Heiputi-hei!

Kiva lauantai

Poju tuhisee kantoliinassa.  Olemme alakerrassa evakossa, koska yläkerta 28 astetta - TOO MUCH! Teemme pedit olkkariin  ja olemme retkellä.

Tänään oli kiva päivä. Kirppuilua ulkokirpulla, jossa oli tosi rutkasti myyjiä ja aurnko porotti. Löytöinä lähinnä lastenvaatteita ja pelejä. Kripun jälkeen kaupoilla miehelle vaatteita metsästäen. Ja iso saavutukseni on että mieheni osti keltaisen paidan! Ja se on sitten TOSI keltainen... hihhihiiii!  Mutta minkä tein itse? Sovitin kenkiä, El Naturalista kenkiä. IHANAT! Taitaa tämä äityli toivoa ne synttärilahjaksi..

Minusta ihanat! Kummatkin mallit.

Illalla käytiin hakemassa peräkärryllisen polttopuita. Niissä riitti puuhaa illaksi. Tämmöinen päivä. Taidan oikeasti olla jo vanhenemassa, kun näinkin tavallisen mälsä päivä tuntuukin ihan mukavalle. Mälsä perhe-minä?

Ensiviikkoiset pienen pojumme tutkimukset ei enää pelkästään jännitä ne jopa vähän pelottaa. Kaikki näyttää melkoisen hyvälle, silti... mitä jos...?

Tunnelmallisen 

rentoa 

lauantai-iltaa!

Sieltä ja täältä

Aamulla heräsin tukkoisena ja pahantuulisena, ai niin.. Niin kovin väsyneenä. Päivän mittaan piristyin ja pääsinkin onneksi tuulettumaan ulos. Eli aiemmissa postauksissa mainitseman Maritädin kuskiksi. Lankaa piti hankkia lisää - Noah'n talvipukua varten. 

Serkku (joka on töissä huonekaluliikkeessä) soitti ja kysyi että haluanko 20e:n mattoja? Pakko oli mennä katsomaan, mitä tarjolla oli. Tarjolla oli 20e:lla/kpl myymälässä olleita mallikappale-mattoja. Mentiin siis hakemaan lankaa, ostettiinkin 4 mattoa (2 meille). Heh! Tuuletus, imurointi ja matto olkkarin lattialle! (=ei kuvaa)

Näinä kuumina päivinä on syöty illallinen ulkona. Tytsy on lillunut puhallettavassa altaassa ja mä olen kastellut-kastellut ja kastellut + syönyt jäätelöä ja vaunuillut.. Jos on äskettäin synnyttänyt ja nämä "ihan muutamat"  kilot kannettavana, jäätelöä voi syödä huolletta, koska on VASTA synnyttänyt.. Blaahh.. Eiku oikeasti, kävelyt vaihdettava pikkuhiljaa hölkkään, jos/kun lenkkarit mahtuisi jalkaan ja lonkka ei reistailisi. (Anni, lopeta tekosyyt!)

Kantoliina on otettu käyttöön. Mukava, mutta turhan tukala näillä keleillä. Sama oli käytöllä tytsyllä. Ja varsinkin reissuilla oli kätevä. Meillä mallina Australialainen hug-a-bub (klik!) liina. Alussa luulin ettei moista tarvita. Voisin ottaa yhden Afrikkalaisen "liinan" käyttöön ja hoitaa homman Afrikkalaisen äidin tapaan, MUTTA..  Ei toiminut ihan.. ei.

Kotona ollaan siis vauvailtu. Uhh, miten sitä muuta ei ehdikkään. Olin jo NIIN unohtanut, että vauvalle äitinä olo vie ison osan päivän tunneista. Ja sitten kun mukana on vielä toinen 5-vuotias, ei sitten muuta tehdäkkään, kun lastenjuttuja.

Muutaman kerran olen vaunuillut pojun kanssa kirpulle. Hih! Katsokaapas! Ja älkää vaan kysykä, miksi tai eikö jo riitä (siis puhelimia!). Oli pakko (2e)! 

Ja jotta nämä aiheet pomppisivat ihan  laidasta laitaan, yks ihan eri juttu.. Onko teillä semmoisia julkisuuden henkilöitä, jotka vaan tuntuvat uskomattoman symppiksille? Semmoisille kivoille ihmisille, vaikka tieto onkin median kautta saatua..?? Kertokaa mulle jos mun symppikset ei olekaan symppiksiä, jooko? 

Mulla on muutama oma symppis (miehistä):

Jamie Oliver

Mikko Kuustonen

Will Smith

Samuli Edelman

Morgan Freeman

(kuvat netistä)

Nämä heput ovat lahjakkaita, tekevät hyvää, inspiroivat muita ja huokuvat yleensäkin hyvyyttä.  Ja koska J.Oliver on symppis (klik!) ja paikallisessa halpakaupassa oli hauska mukipurkki ja miehelläni ei ole työpaikalla omaa mukia, minä päätin toimia. Nyt on muki!

 

Just niin kuin tässä bloggauksessa niin myöskin päässäni - sekamelska.

Ensi viikolla edessä 3 päivän tutkimuksia Lastenklinikalla. Hermoja raastavaa.
Huomenna edessä kirppuilua ulkosalla ja hengailua perheen kanssa. Nautinnollista.
Ensi kuussa Tanskailua. Leppoisaa.

Sellainen lauantai

Juhlistimme lauantaina muutaman ystävän ja sukulaisen kanssa poikamme syntymää. Kastejuhlaa meillä ei tule, niin tässä nämä oli - pienimuotoisesti.. Pojan nimeksi tuli Noah Aleksander ja paperit viety maistraattiin ja passihakemus laitettu sisään. Pian edessä odottaa kesäreissumme Tanskaan.

Poju (Noah) oli puettu Maritädin (mummuni sisko, joka AINA neuloo) neulomaan pukuun, mikä on yhtä ihastuttava kuin Maritäti itsekin.  Kakkuja, pipareita ja piirakoita oli leivottu monen ihanan leipurin voimin. Hitsit, mainiota delegointia ja mitä herkkuja! Kiitos vielä kerran ihanille apureille ja mukana olleille!! Päivä oli leppoisa ja aurinkoinen. Viikonloppuun mahtui monenmoista, tunneskaalaakin ääripäästä toiseen. Tämän äitylin ei paljon tarvi kun itku on silmässä tai hermot mennyt. Yeah! Mut yhteenvetona: elämänmakuista menoa iloineen (enimmäkseen) ja suruineen...

Tanskan vieraat lähtivät sunnuntaina ja me vietimme perheen kesken laatuaikaa huvipuistossa.. Oli kivaa.

Blogin sisältö ja päivitys on mitä on.. menkööt 1kk ikäisen pojun äitinä olemisen piikkiin..

PS. En ole koskaan leiponut niin paljon 

kakkuja kuin viime viikon aikana. 

Tästä lähtien leivon aina itse kakku-

pohjat, toisin kuin ennen. Gluteenitto-

masta kakkupohjasta tuli hyvää! NAM!

Aurinkoa jokaisen sydämeen!