Onko teillä joskus semmoista oloa, ettei oikein tiedä mihin suuntaan haluaa elämänsä menevän? Elämäntilanne on sellaisessa vaiheessa että jotain voisi tapahtua, mutta mitään kovin rohkeaa ei kuitenkaan asian eteen tee. Toisaalta on kuitenkin olo että kaikki on hyvin, eikä muutosta itseasiassa haluakkaan. Eli mitä hittoa tämä siis on? Sitä ikuista levottomuutta? Kriisiä? Tunteiden ja järjen ristiriitoja? Tai vain ihan tavallista pohdintaa, jota tekee moni muukin...
Miten paljon ihmisen elämässä vain tapahtuu asioita, ilman sen kummempaa suunnittelua, unelmointia ja halumista? Mikä on sattumaa ja mikä taas hyvää säkää? Tiedän toki, että jos jotain todellakin haluaa ja sen eteen näkee vaivaa, sen jutun myös saavuttaa, tavalla tai toisella. Kannustan siihen muita, itse sitä kuitenkaan tekemättä. Laiskuutta? Pelkuruutta? Mukavuudenhalua? Tai sitäkö, ettei vaan halua tarpeeksi?
Unelmoin paljon ja usein. Toisaalta unelmat ovat muuttuneet huimasti järkevimmiksi, ne hulluimmat jutut on unelmoitu silloin teini-ikäisenä. (Mä tiedän että muutama tätä tekstiä lukeva ystäväni yrittää lukea rivienvälistä, että missäs nyt mennään - NOU hätää, tämmöistähän tämä on ollut aina!)
Arki on hyvää. Ja silloin kun arki on hyvää, silloinhan asiat on oikeastikin hyvin. Tajuan olevani todella onnekas monenkin asian suhteen ja elämä rullaa. Elo on muuttunut tasaisemmaksi ja iloa tuottavat loppupelissä aikas yksinkertaiset jutut, ne hyvät tyypit ympärillä, väkertäminen ja perhe.. Toki moni muukin juttu, mutta nämä nyt ne suuremmat. Taidan olla siis aikas mälsistynyt ja normalisoitunut, mikä ennen ei minusta ollut lainkaan se hyvä juttu, nykyään en ole oikein varma. Taviksen elo on ihan JEES! No onpas nyt liibalabaa lässyttelyä. Anni c'mon missä on se vipinä ja vilske? Missä on se asenne? (Se lähti lomalle pitkäksi aikaa...)
Jotain olen tajunn ut ja oppinut. Aion pitää kiinni niistä pienistä jutuista, mitkä tekee hyvän olon ja iloisne mielen joko toisille tai itselleni. Molempaa siis pitää olla tasapainoisesti ja sitä tervettä itsekkyyttä tässä harjoitellaan. Ei mulla tälläkertaa muuta.
Lämpimin ajatuksin, Anni
PS. Myös syyllistämisestä
aion luopua - kokonaan!
Pääsiäisen aikaan kuvasin ja paaaaaljon.
Satoa jatkuu monelle postaukselle...
4 comments:
Tosi hyvä kysymys toi, että miten paljon elämässä vain tapahtuu asioita, ilman että niiden eteen tekee mitään. On asioita, joita kohti pitää mennä ja tehdä oikeasti asioita, että joku muuttuu. Mutta sitten on asioita, jotka vaan tapahtuu, lopputulos voi muuten olla ihan sama jossain tilanteessa. Mutta tärkeintä on se matka ;) Mähän vaihdoin työtä muutama vuosi sitten. Se oli ajatteluprosessin tulos, ja hakeuduin selkeästi jonnekin minne halusin. Nyt tuntuu, että asioita tapahtuu, vaikken tee yhtään mitään. En mitään ja silti työelämässä tapahtuu mulle ihan hirveesti just nyt. Mitään en ole pyytänyt, mitään en ole kohti pyrkinyt. Hassua :)
Joskus on kiva vaan heittäytyä virran vietäväksi. Sulla on ihana elämäntilanne kun ehdit miettiä noita juttuja. Jos mitään ei tapahdu, nautiskele olostasi. Jossain vaiheessa rytisee kuitenkin!
Tunnistin itseni kyllä tosi hyvin tästä. Tiedän että kykenisin niin paljoon, mutta missä se rohkeus luuraa?? Noh, nyt on otettu eräs askel eteenpäin, mutta katsotaan, johtaako se mihinkään :) Ja jos ei johda, niin surkuttelen kohtaloani varmaan loppuvuoden ;D
Mä lähen sun kaa ihan mihin vaan kimppaan! Haaveillaan ainakin kimpassa!♥
Ja jestas mikä korumäärä sun hyppysissä on syntynyt tossa ylempänä!!
Huh,olipas kuin olisit kirjoittanut mun ajatuksia. Olen aina ollut sen luontoinen,että mikään ei riitä vaan aina pitää saada lisää/enemmän/muuta. Ja silti kaikki on hyvin just nyt. Että unelmien pilvilinnoja juu,tunnistin itseni myös :)
JONNA
Kiitti! No totta, rytinää tulee aina välillä. Uskottavana on kuitenkin että se elämä kantaa.
TEIJA
Kiitti! Musta tuntuu, että täällä blogistaniassa olisi aikas monta melkoista tätistä, jonka kanssa voisi luoda jotain NIIIIIIN hienoa. Hitsit, ku...
TARKKASILMÄ
Kiitti. No hyvä etten ole ainut tämän kanssa.. :D
Post a Comment