- Olen laiminlyönyt blogiani.
- Olen ollut kiireinen.
- Olen ollut koulussa.
- Olen ollut töissä.
- Olen ollut väsynyt.
- Olen vilustunut, vaikka sainkin talvitakin.
- Olen "julhinut" isänpäivää.
- Olen miettinyt.
- Olen keskustellut.
- Olen unelmoinut, harkinnut, pohtinut.
Olemme päättäneet pitää häät tulevana kesänä. Asiaa on mietitty, pyöritelty, keskusteltu ja neuvoteltu. On ollut ihanaa huomata perheen ja läheisten tuki. Olen jopa ollut vähän innoissaan ja kauhuissaankin. Onko aikaa liian vähän? Liikaa? Mmm... Olen joutunut tekemään valintoja, luopumaan mahdollisesta Ugandan matkasta. Koin, että häät on just nyt tärkeämpi juttu, vaikka haluaisin NIIIIIIIIIIN Afrikkaan... Aavistan, että tämä blogini muuttuu pian häähömppä-blogiksi. Pahoittelen sitä, tai itseasiassa en pahoittele. Asiahan on vaan näin, lukija tekee valinnan että lukeeko vai jättääkö lukematta.
Nyt on monta rautaa tulessa. Päälimmäisenä tekemättömät koulutehtävät, Monan huoneen valmistuminen ja melkoisen tiukka aikataulu töissä. Mieheni synttärit tulevana viikonloppuna ja itsestä huolehtiminen. Kas kummaa, se onkin jäänyt TAAS. GGRRRR.. Miksi? Onko muut asiat tärkeämpiä? ...JA ne häät. Saisin varmaankin kilometrin pituisen asioista, mitä päässäni pyörii: juhlapaikka, ihmiset, puku, kutsut, koristeet, musa, ohjelma, ruoka... ... ... ... ... ... Päällimmäisenä, miten saan niistä meidänlaiset/ meidän näköiset juhlat? Ja miten innoissani olenkaan! HITTO, olenhan unelmoinut häistäni jo pikkutytöstä lähtien.. Se unelma on vaan "vähän" muokkaantunut ajan myöten.
Ajatukset ovat olleet myös joulussa. Kunpa voisin vaan touhuta ja puuhailla. Unelmoin korttien teosta, askartelusta, paperitähdistä ja sammalkranssien väsäämisestä. Unelmoin siitä, että olisin taas töissä hetkosen kukkien parissa.
Tänään söimme pitkästä aikaan perheeni kanssa yhdessä. Vietimme isänpäivää... ja juttelimme häistä. Eikuin "palaveroimme" häistä. Uuhh!
Nyt on monta rautaa tulessa. Päälimmäisenä tekemättömät koulutehtävät, Monan huoneen valmistuminen ja melkoisen tiukka aikataulu töissä. Mieheni synttärit tulevana viikonloppuna ja itsestä huolehtiminen. Kas kummaa, se onkin jäänyt TAAS. GGRRRR.. Miksi? Onko muut asiat tärkeämpiä? ...JA ne häät. Saisin varmaankin kilometrin pituisen asioista, mitä päässäni pyörii: juhlapaikka, ihmiset, puku, kutsut, koristeet, musa, ohjelma, ruoka... ... ... ... ... ... Päällimmäisenä, miten saan niistä meidänlaiset/ meidän näköiset juhlat? Ja miten innoissani olenkaan! HITTO, olenhan unelmoinut häistäni jo pikkutytöstä lähtien.. Se unelma on vaan "vähän" muokkaantunut ajan myöten.
Ajatukset ovat olleet myös joulussa. Kunpa voisin vaan touhuta ja puuhailla. Unelmoin korttien teosta, askartelusta, paperitähdistä ja sammalkranssien väsäämisestä. Unelmoin siitä, että olisin taas töissä hetkosen kukkien parissa.
Tänään söimme pitkästä aikaan perheeni kanssa yhdessä. Vietimme isänpäivää... ja juttelimme häistä. Eikuin "palaveroimme" häistä. Uuhh!
Isänpäivän tunnelmaa...
9 comments:
Voi häähömppäilyä. Sehän on ihanaa!
Varsinkin silloin kun ne on omat! ;D
Toisaalta tunnustan: Suuri helpotuksen huokaus pääsi, kun omat häät oli saatu pidettyä ja se kaikki hössötys ja stressi oli vihdoin takanapäin. Ja me onnellisesti naimisissa! =D
Oi, ihanaa, HÄÄT! ♥♥♥ innolla oottelen häähömppää :D onnea suuresta päätöksestä!
Melkoelli:
:D kiitän! Stressiä ei IHAN vielä pukkaa, mutta..voin vain kuvitella...
Heini:
Kiitän myöskin. Päätös oli meille aika suuri. Mieheni sanoi, että yksi syy, miksei sitä hänen puolelta ole tehty, on se kaikki rumba ENNEN häitä. Yritän parhaani olevan rento.. (hah!!) Häähömppää¨tulee AIVAN varmasti! Ja neuvoja ja niksejä otetaan vastaan!!
Mulla häiden järjestely oli mukavaa, ajan kanssa tekemistä. Miten mulla jäi hää-stressi kokematta? Toki häät pyörivät mielessäni 24/7, mutta en mä miettinyt koskaan tulevatko juhlat "näyttämään meiltä". Hääpuku oli ensimmäisestä kaupasta, 5. sovittamani puku. Valittu tunteella "Se on tässä!" (ja sen jälkeen riemulla todettu maksavan vain 380-,!) Painotimme enemmän tarjoilua ja tuumimme mahdummeko tiloihin. Oikeastaan ainut asia, joka ei ollut "selvää" alusta alkaen olivat vieraat; kuinka kaikki tärkeät, ihanat ihmiset saadaan paikalle, koska
VIERAAT TEKEVÄT JUHLAN.
Sitä listaa mietittiin ja veivattiin. Mut hitsi vieköön, että tuli hyvät juhlat. Onnellinen päivä isolla oo:lla ja luulenpa, että vieraillakin oli hauskaa :-) Yksikin tanskalais-suomalainen pariskunta jorasi oikein kunnolla, tukka liimassa! :-D
Ihanaa, hömppäile nyt niin paljon kuin voit! NAUTI. Se on sun prinsessa-päiväsi! Pikkuhiljaa tekemällä vältät suuremmat rumbat! :-)
Anna:
Kiitos. "meidän näköisellä" en niinkään tarkoittanut mekkoa tai koristetta tai muuta vastaavaa, vaan lähinnä juhlan kokonaisuutta - meidänlaista. Ja tämä pyörii juuri nyt mielessä koska on ollut puhetta jonkinverran hääperinteistä ja tavoista.
Vieraat tekevät juhlan, olen samaa mieltä..siksi meilläkin ajatus/huoli, miten saada juuri ne ihmiset sinne, ketä haluamme - lähinnä ystävät.
En niinkään koe olevani hömppä-tuleva-morsio, olen on/off aika monessa asiassa. Mutta kun kiinittää huomiota kaikkeen "tarjontaan" lehdissä, kirjoissa, netissä.. siinä saa etsiä jotain mieluisaa suuren hömppämäärän joukosta. Tosin, aika monessa asiassa se oma on jo ehtinyt "löytyä", ennen ns etsintääkin
.. You know!
:) :)
Jatkaakseni...
Niin...ja tietysti budjetti. Me mietittiin järjestely-kysymyksiä paljon, koska emme halunneet yhdenkään sukulaisen tai kaverin stressaavan häidemme vuoksi, saati tarjoilemaan tai tiskaamaan juhlissa niska limassa. Meillä kaikki muu maksoi paljon vähemmän kuin tarjoilut ja tarjoilijat. Niihin me syydettiin rahamme. Ei tarvinnut miettiä kattamisia, kokaamista, siivoamista. Helpotti.
Jätin häälehdet lukematta; ei olisi koskaan rahat riittäneet niihin hienouksiin. Kaikki tuli omien korvien välistä tai myyjän/kauppiaan/pitopalvelun ideoista.
Ja, olet olut Porvoossa. Tunnistin monta taloa!
Ps. Ensivisiitillä.
Ajattelin ensin olla mitään mainitsematta, mutta laitanpahan kun tuossa kommentissakin kirjoitit ystävien saamisesta juhliin, "ne oikeat ihmiset".
Olin viime kesänä hääjuhlissa jotka olivat ehdottomasti hauskimmat ja ihanimmat vuosikausiin. Siellä oli vain ja ainoastaan 70 ystävää (ja mukavat sisarukset). Vihkiminen oli ollut jo kauan sitten vanhempien läsnäollessa, ymmärtääkseni, mutta pippaloissa oli taivaallisen hyvä bändi, ainoastaan sulhasen "pitäkäähauskaa" -puhe ja hyvä tunnelma.
On tosiaan hyvä miettiä mitä ITSE haluatte. Sukulaisiahan ei voi valita, mutta ystävät voi. Onnea hääjärjestelyihin.
Vilijonkka:
Kiitos! Kiitos kun olet käynyt vierailulla ja ja¨ttänyt kommenttia.
Omanlaiset häät ovat nyt meilessä..edelleen. Kovasti näyttää siltä, että n.20 perhe+sukulaista ja n.60 ystävää.. mutta arviota vielä.
Post a Comment