Tik-tak-tik-tak.. Yöllä töistä.
EN haluaisi millään käydä valittamaan sitä ikuista kiirettä, tekemättömiä asioita tai muuta vastaavaa.. Mut en oikeesti tiedä/osaa, mistä päästä aloittaa purkaamaan tätä koko pakettia. Mä haluan pois. Haluan pois oravanpyörästä. Haluan elää levollista arkea, tehdä kaunista ja tehdä hyvää. Edelleenkin väsymys on suuri ja loputtoman tuntuinen. Joku päivä menee vaan ohi, enkä muista päivästä juurikaan mitään. Tämän viikon olen jaksanut, kun tiedän ja toivon että viikonloppuna on ihanaa: Viikonloppu tyttöjen kanssa Tallinnassa ja kotinurkissakin. Kaasojen kanssa hääsuunnittelua, viinimaistelua, sormuksen valintaa, kukkien valintaa, tukka asiaa.. Paljon ihanaa, mutta silti mun päässä myös stressaavaa -> en tykkää tehdä päätöksiä. Ennen reissua vielä hääpukuni viimeinen (kai?!?) sovitus. Olen omasta mielestäni aina tiennyt, mitä haluan, mutta tämä hää-hössäkkä onkin osoittanut ihan muuta. Tiedän, mistä tykkään ja mistä en, mutta kahden hyvän välillä on mahdotonta päättää. Asusteet, ..täydelliset asusteet, tipahtakaa syliini taivaasta!!! Ja ottakaa mukaan vielä täydellisemmät kutsukortitkin!!!
Reputin yhden tentin. Yksi homma lisää listaan. :( Ensi viikolla toinen tentti tulossa. Kamalaa ja juuri sitä. Aikuisopiskelu on kamalaa touhua. Jos olisin tarpeeksi rohkea tai pelkuri, ihan miten vaan, niin jättäisin vaan kesken ja vähentäisin tätä suorittamista.. Mutta EI, opiskelu kannattaa ja on järkevää. Grr! Joo-joo, tiedän et on pieniä nämä murheeni, mutten kovin monille näistä urputa. Anni, saat sinä urputtaa jos urpututtaa..!! Tämä on urputus-blogi tästä lähtien! urputtava morsio.
Kirjoitin monta riviä siivoamisesta. Poistin. Siivottavaa on. That's it. Hyvää ja rauhallista yötä. Ja, anteeksi arki-urputukseni.
2 comments:
Voi tiedän tuon tunteen kun tuntuu että ei enää repeä kaikkeen mihin pitäisi. Kun ei jaksa... Muutama vuosi sitten olin töissä ja siinä samalla suoritin noin 1,5v. ammattitutkintoa. Kaikki aika meni oikeasti töissä tai kotona koulutöitä tehden. Koko ajan kamala stressi päällä koulutehtävistä. Mies ja lapset "häiritsivät" koko ajan. Niittenkin kanssa olisi pitänyt keretä olemaan, mutta en kerennyt. Ahdisti vain kun piti saada kouluhommat tehtyä ja olin pahalla päällä jatkuvasti. Komensin muita pois kotoa, että saisin rauhassa keskittyä tekemään. Tai sitten menin työpaikalle tekemään. Kotona oli liikaa meteliä...
Monta kertaa teki mieli nakata opiskelukansio seinään ja luovuttaa. Olin varma, etten ikinä saa tehtyä isoja tehtäviä ja etten läpäise kolmea vaativaa näyttötilaisuutta. Sanoin miehelle tuolloin, että jos joskus rupean puhumaan vielä jotain opiskelun aloittamisesta, niin se saa potkaista minua...
No, lopulta tuli viimeinen näyttötilaisuus ja läpi meni. Enää tarvinut kuin jäädä odottelemaan tutkintopapereita. Olo oli ihan mieletön!!! Sanoinkuvaamaton!!! Hitto, mä tein sen sittenkin!!!!
VOIMIA ja JAKSAMISTA sinulle Anni. Häävalmistelut siinä ohessa ei yhtään helpota sun tilannetta. Niin mukavaa kuin se toisaalta onkin.
Tsemppiä sinne!
Post a Comment