Muistelua

Muistelen
mummoa
ukkia

vanaema
vanaisa
ja montaa muutakin..

6-vuotta yhdessä taivaltamista.

***

Yhtenä aamupäivänä ennen töihin menoa istuin kahvilassa nauttimassa kupin kahvia ja päivän sanomalehden. Katselin ikkunasta ulos ja olin omissa ajatuksissani, kunnes huomasin viereiseen pöytään tulevan vanhemman herrasmiehen. Hän teki tilaa pöytäänsä ja siirteli tuoleja. Hetken kuluttua tuli takaisin työntäen pyörätuolissa istuvaa rouvaa (todennäköisesti puolisoaan). Molemmat olivat hyvin tyylikkäästi pukeutuneita. Tovin keskustelivat, kunnes mies lähti hakemaan tiskiltä ostettavia. Mies tuli takaisin kahden lautasen kanssa. Niissä oli yhdessä maukkaan näköinen voileipä ja toisessa kakkupala. Sitten mies palasi vielä tiskille ja haki sieltä kaksi lasillista punaviiniä. Kello oli siis n. 12:00 ja kahvila oli melkoisen täys lounastelijoita. Herrasmies avusti naista voilevän syömisessä ja pyyhki naisen suunurkkaa. Minun katse jähmettyi tähän pariskuntaan ja mielessäni huokailin: "Kunpa sitten joskus minäkin lounastan mieheni kanssa kahviloissa punaviinistä nauttien..Enkä olisi yksinäinen neljän seinän sisällä tai vielä pahempaa (?!?) ...laitoksessa!" Hymyillen kävelin kahvilasta pois. Ovella käänsin vielä katseeni taaksepäin, muka tarkastaakseni, jäikö mitään. Mutta oikeasti halusin nähdä vielä vilahduksen siitä lämmöstä, mitä kyseistä pariskunnasta huokui..


Olemme seurustelleet mieheni kanssa syksystä 2003 asti. Alku oli hankalaa ja monimutkaista, mutta Afrikka muutti kaiken. Siitä tuli pysyvää Malawin auringon alla. Puoli vuotta kaiken yhdessä tehden osoitti sen.
Nyt meillä on pian neljä vuotta täyttävä tyllerö ja naimisiin menosta on jo 3kuukautta. Tyypillinen story, ehkä on, ehkä ei.. Mutta hyvä story.
Olemme tehneet tavaksi juhlistaa vuosipäiväämme menemällä yöksi toiseen kaupunkiin. Viime vuonna mies kosi polvillaan ja minä vein mieheni Porvooseen (ehkä muistatkin aiemmasta postauksesta). Tänä vuonna mieheni vei minut Tampereelle, kaupunkiin minkä muistot liittyvät kovasti erääseen toiseen henkilöön. Nyt olikin tarkoitus saada muistot irroitettua, ja nauttia Tampereesta yhdessä. Tykkään kaupungista kovin, ehkä jopa enemmän kuin Helsingistä. Älä vaan kysy miksi! Nautimme toistemme seurasta yöpyen hotellissa, syöden ja juoden hyvin ja tutustuen kaupunkiin, vähän niinkuin uudestaan. Tampere oli entisensä, onneksi. Emme sinällään hakeneet sen kummempaa ohjelmaa tai luksusta, lähinnä rentoa yhdessäoloa. Sitä se oli. Aika lensi kuin siivillä. Ensimmäinen päivä oli sumuinen ja hämärtyi jo, mutta se toinen olikin mitä upeampi - kirkas auringonpaiste lämmitti ja Tampere näytti ehdottomasti parhaat puolensa. Kaupat oli (onneksi?!?) kiinni toisena päivänä, paitsi yksi kirppari. Ou jee, tietysti tämä kirpparihullu-pariskunta suuntasi sinne ja teki tälle naispuoliselle monta kivaa löytöä. Hihhihhh! (Ehkä niistä myöhemmin lisää, ehkä ei..)
Kotimatka sujahti nopeasti. Otimme kyytiin Portugalilaisen liftarin, joka oli seurassamme kotikaupunkiimme asti. Kuka ottaa liftarin kyytiin? No me, aina kun mahdollista ja se ei tunnu järjettömälle (syystä tai toisesta). Yhdessä muistelimme omia liftarireissuja maailmalla ja muistan hyvin, miltä tuntui se tietämättömyys ja odottaminen. Otatko sinä ikinä liftarin kyytiin?

Ensi syksynä minä valitsen 7-vuoden merkkipäivän .. Hih. Otan ideoita vastaan jo nyt!

Kuvareportaasia reissulta:

Menomatkalla pysähdys

täällä ja talvitakin osto. Jee!

Käppäilyä kaupungilla. Tänne tulemme huomenna
lounaalle ja ihan varasti! Onhan se auki? On.
Ehdottomasti yksi lemppareista Tampereella.

Simple, cousy, tiny, delicious...what else to say?

Harmaata ja kylmää, mutta silti jotenkin tunnelmallista.
Tutut nurkat tuntuivat... no tutuilta! Eikä pahasti siis.

Pimeni nopeasti. Kylmeni, vieläkin nopeammin. Onneksi uusi takki lämmitti.
Ravintolassa syödessämme satoi lunta. Masut pulleana ulos kävellessämme
lumi oli poissa. Minne se hävisi? Kuka vei? Oliko se vain niin pienen hetken?



Ilta vierähti viikinki-tunnelmissa. Selvisi, että Haraldilla oli
lempi-orja nimeltä Ulf joka teki maukasta ilonlientä. Hihihihhh!


Seuraavana päivänä paistoi aurinko!!!

Jos tämä ruma ei kerran ole kaunista, niin sitten ei kyllä ole mikään!

Mitkä värit!
Mikä rosoisuus!
Mikä ihana rumuus!

***

Tästä tuli niiiiiiin mieleen Tanskan koulun aikainen kuvataidetentti.
Näyttelyni aiheena oli 'Contradictions'. Tuotoksia tästä aiheesta oli
monella tekniikalla.. Tästä tuli mieleen..kovin.

Huohh. Tämä pisti huokailemaan.

Keskivertoinen KESKIVIIKKO

****

Tällä pärjättävä ensi vuosi. Jokavuotinen kalenterin osto on melkoinen rituaali.
Ikinä en ole täysin tyytyväinen. Nyt ja taas ja edelleenkin olisin halunnut
moleskinen, mutta.. Tämä on ihan hyvä ensi vuodelle. Ehkä sitten joskus,
ehkä ei. Kalenterissa on oltava 1 viikko/ aukeama. Muut ei toimi minulla.
Tärkeimmät päivät on jo merkattu, Hihh! Joskus vielä teen oman kalenterin!

***

Näinkin tunnelmalliselle näyttää huoneemme. Miten tähän mahtuu
tekemään mitään, varsinkin jotain luovaa? Vastaus: hyvin.
Tänään painettu loput kiitoskorttien kuorista. Ihan pian menevät
postiin, lupaan!!! Vähän väkersin, vaikka olisi pitänyt tehdä jotain
ihan muuta! Tällaisia synyi. Ja näille ei tietenkään ole paikkaa!

***

Kurssikavereiden tapaaminen meni mainiosti. Huoltoaseman WC:ssa vaihdoimme tytsylle kyläilyvaatteet päälle, syötiin pumpernikkeliä ja suuntasimme kylään tunnelmalliseen kotiin. Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja ihaninta oli nähdä toistemme lapset leikkimässä yhdessä. Ihan kuin ne olisivat olleet kavereita jo pitkään. Ja hyvälle tuntui myös, että oma tytsyni oli hyväntuulinen, iloinen puhelias ja kiltti. Miksei hän ole sitä aina kyläilyreissuilla? Mmm.. Ja oi..oi niitä herkkuja, mitä oli tarjolla. NAm!

Taisin aiemmassa postauksessa mainita, että viimeisestä tapaamsiesta oli kulunut 10-vuotta, mutta voi ei..ei se ihan niinkään mennyt. Vuosia oli mennyt vain 9! :) Hih, eli kaikinpuolin onnistunut reissu. Seuraavalla kerralla tapaamme meillä.

Tytsy on alkanut heräilemään öisin. Huohh.. Vanhat ajat palaavat mieleen. Kunpa se ei jatkuis pitkään. Jaksoi kuitenkin aamulla lähteä päiväkotiin.

Illalla menemme taas kyläilemään. Tytsy halusi nähdä ystävämme kipikonnan. Saamme palasen Japania.. :D

Mukavaa päivää!

So grey

***

Don't even ask...
Mikä tätä riivaa, kun
kantaa kotiinsa tuota
kauniin rumaa rojua?

Vaikuttaako tämä harmaus mieleen? Vaikuttaa. Kroppaan? Vielä enemmän.
Tuli itku kun juttelimme mieheni kanssa tulevaisuudesta ja nykyhetkestä.
Miten ne nuoruuden suuret unelmat muuttuvat, mutta jotkut vaan jää ja jää.
Vaikka ovatkin niin epärealistisia. Miten paljon ihminen joka on vieressä
vaikuttaa/ muokkaa omia unelmia? Ja millainen vaikutus onkaan ihmisillä,
jotka rohkaisevat ja kannustavat! Tällaisia meitin nyt ja kovin alakuloinen taas
vaihteeksi olen. Pian valmistautumaan tapaamiseen entisten kurssikavereiden
kanssa. Taidan ottaa mukaan vuoden 1999 valokuvat, jotta on mitä muistella.
Kylläpäs aika lentää. Apua, yli 10-vuotta! Silloin oli niin erilaista, mutta silti
samanlaista tunteiden ryöpyttelyä, ylös ja alas, ylös ja alas. Jotkut asiat ei muutu.

Iloa harmauden keskelle!

Bolig

Mulla on syntinen harrastus. Tai ei sitä voi harrastukseksi kutsua, vaan se on tapa. Aina kun matkaamme Tanskaan, minä bongailen taloja. Tanskan isovanhempien luona tutkin sanomalehtistä asuntojen myynti-ilmoitukset. Mutta se ei jää vielä siihen. Tutkin netistäkin myynti-ilmoituksia. Kuvat siis www.boligportal.dk

Tässä pari ihan mukavaa kohdetta.. Joitain muutoksia tekisin, mutta kivalta näyttää. Kuvat sekavassa järjestyksessä, pahoittelen...