11.10.09

Junassa













Aika: Perjantai iltapäivä

Paikka: Junan ykkösluokan vaunussa

Sisäinen olotila: Sekava, lievä päänsärky; inspiraatio
kirjoittamiseen, maailman parantamiseen; punaviiniin...

Ulkoinen olotila (?!?): alhaalta päin-> mokkasaappaat,
sukkahousut, farkut, harmaa mekko/tunika, puuhelmet,
musta takki, ISO kaulahuivi, ja muut rojut.

Eväät: ykkösluokan lipun hintaan kuuluva kahvi, vesi ja pipari

Muuta: mp3 soittimessa Bob Marley, UB40, Eva Cassidy...

Varusteet: Kannettava; kamera; Ruma matkalaukku, ja ISO kassi
täys luentomuistiinpanoja ja epämääräistä roinaa (lue: sisustuslehti,
kirpparituliaiset tytstylle ja 2 Bratz vauvanukkea opintokaverin
tyttäreltä miun tyttärelle.


No nyt... ”Asiaan” -> bloggailua junassa!
Aikaa siihen noin 35minuuttia.


Kävelin ison vedettävän tai työnnettävän matkalaukun kera koululta juna-asemalla rauhallisesti, musiikkia kuunnellen ja pysähdellen ottaen kuvia syksystä ja ympärillä nähdystä. Näytti varmastikin ”hieman” kummalliselle, kun tyyppi kävelee kamera kädessä kuvaten mm. tukkaansa ylhäältä, alhaalta, sivusta, edestä käsi heiluen. Itseänikin nauratti oma ’1 metri eteenpäin, 2 taaksepäin’ eteneminen kohti asemaa. Aikaa oli kuitenkin rutkasti ja aika oli käytetty siis tuottoisasti samalla fiilistellen ja miettien päivän asioita. Tai lähinnä iltapäivän yhtä asiaa -> keskustelua open kanssa. Tähän aikuisopiskelijaan ei ole äskettäin iskenyt mikään ns paniikki tai epätoivo, vaan tälläkerta tämä aikuisopiskelija uskalsi näyttää heikon puolen (tai JUST sen vahvan, miten sen nyt sitten ottaakin?). Opettaja otti itse kontaktia ja aikuisopiskelija päätyi todelliseen tunteenpurkaukseen (lue: epätoivoiseen nyyhkytykseen). Lopputuloksena keskustelu opettajan kanssa juuri tästä aikuisopiskeluista, jolle tämä ei olekaan pelkästään VAIN opiskelua, VAAN... Taistelua. Epätoivoa. Jatkuvaa eponnistumsien tunnetta. Ahistusta ja pahaa oloa. Päämäärän puutetta, tai ei.. päämäärä on (valmistuminen), vaan osaamattomuutta, kykenemättömyyttä. Tämä erilainen oppija on menetänyt opiskelun motivaation jo aikoja sitten. Suurin syy siihen, ettei vaan pysty saamaan irti aikuisopiskelusta kuin ihan pienen osan. Ja se osa on NIIIIN pieni, ettei se täytä sitä oppimisen halua.. Uhh.. romahtaminen kannatti.
AMK aikuiskoulutus ei juurikaan eroa yliopistokoulutuksesta. Ja tämä erilainen oppija ei pysty ns. tavallisen opintosuunnitelman tai opintotavan mukaan opiskelemaan. Sen myöntäminen on niin musertavan vaikeaa. Ulkokuori ja olemus osoittaa ihan jotain muuta. Hän on sosiaalinen, innokas, osallistuu keskusteluun ja on tunnilla aktiivinen. Hän uskaltaa sanoa ääneen eriäviä mielipiteitä ja kyseenalaista teoriaa. Hän haluaa, mutta… Hän pukeutuu usein/ joskus persoonallisen näkyvästi ja on ns vahva.. MUTTA.. Nyt hän myöntää sen julkisesti: hän on in deap shit …, mutta hänelle syttyi pieni toivonkipinä. Kiitos asian osaavan, moniammatillisen opettajan, joka kuunteli, otti selvää, ehdotti, kysyi – oli kiinnostunut. Edetään siis PIENIN askelin, tosi pienin.

…Kesken jäi… Juna saapui Kouvostoliittoon. :D Aaah.. Kotiin jopa yhdeksi illaksi!

3 comments:

Peikonlehti said...

Mielenkiintoinen ja kiva postaus! =)

RuusuLiisa said...

*potku persauksille* kaikki menee hyvin!!!
Upeita kuvia taas kerran :)

anni said...

Peikonlehti,
Kiitos. Tuota kirjoittaessani olin ihan jossain... mm.. 'pakko päästä ulos' tilassa.. Oli rankka päivä. Oli antoisa päivä.

Ruusuliisa,
KIITOS!!! Ottaa potkut persauksiin vastaan nöyränä.. :)