31.10.09

6-vuotta yhdessä taivaltamista.


***

Yhtenä aamupäivänä ennen töihin menoa istuin kahvilassa nauttimassa kupin kahvia ja päivän sanomalehden. Katselin ikkunasta ulos ja olin omissa ajatuksissani, kunnes huomasin viereiseen pöytään tulevan vanhemman herrasmiehen. Hän teki tilaa pöytäänsä ja siirteli tuoleja. Hetken kuluttua tuli takaisin työntäen pyörätuolissa istuvaa rouvaa (todennäköisesti puolisoaan). Molemmat olivat hyvin tyylikkäästi pukeutuneita. Tovin keskustelivat, kunnes mies lähti hakemaan tiskiltä ostettavia. Mies tuli takaisin kahden lautasen kanssa. Niissä oli yhdessä maukkaan näköinen voileipä ja toisessa kakkupala. Sitten mies palasi vielä tiskille ja haki sieltä kaksi lasillista punaviiniä. Kello oli siis n. 12:00 ja kahvila oli melkoisen täys lounastelijoita. Herrasmies avusti naista voilevän syömisessä ja pyyhki naisen suunurkkaa. Minun katse jähmettyi tähän pariskuntaan ja mielessäni huokailin: "Kunpa sitten joskus minäkin lounastan mieheni kanssa kahviloissa punaviinistä nauttien..Enkä olisi yksinäinen neljän seinän sisällä tai vielä pahempaa (?!?) ...laitoksessa!" Hymyillen kävelin kahvilasta pois. Ovella käänsin vielä katseeni taaksepäin, muka tarkastaakseni, jäikö mitään. Mutta oikeasti halusin nähdä vielä vilahduksen siitä lämmöstä, mitä kyseistä pariskunnasta huokui..


Olemme seurustelleet mieheni kanssa syksystä 2003 asti. Alku oli hankalaa ja monimutkaista, mutta Afrikka muutti kaiken. Siitä tuli pysyvää Malawin auringon alla. Puoli vuotta kaiken yhdessä tehden osoitti sen.
Nyt meillä on pian neljä vuotta täyttävä tyllerö ja naimisiin menosta on jo 3kuukautta. Tyypillinen story, ehkä on, ehkä ei.. Mutta hyvä story.
Olemme tehneet tavaksi juhlistaa vuosipäiväämme menemällä yöksi toiseen kaupunkiin. Viime vuonna mies kosi polvillaan ja minä vein mieheni Porvooseen (ehkä muistatkin aiemmasta postauksesta). Tänä vuonna mieheni vei minut Tampereelle, kaupunkiin minkä muistot liittyvät kovasti erääseen toiseen henkilöön. Nyt olikin tarkoitus saada muistot irroitettua, ja nauttia Tampereesta yhdessä. Tykkään kaupungista kovin, ehkä jopa enemmän kuin Helsingistä. Älä vaan kysy miksi! Nautimme toistemme seurasta yöpyen hotellissa, syöden ja juoden hyvin ja tutustuen kaupunkiin, vähän niinkuin uudestaan. Tampere oli entisensä, onneksi. Emme sinällään hakeneet sen kummempaa ohjelmaa tai luksusta, lähinnä rentoa yhdessäoloa. Sitä se oli. Aika lensi kuin siivillä. Ensimmäinen päivä oli sumuinen ja hämärtyi jo, mutta se toinen olikin mitä upeampi - kirkas auringonpaiste lämmitti ja Tampere näytti ehdottomasti parhaat puolensa. Kaupat oli (onneksi?!?) kiinni toisena päivänä, paitsi yksi kirppari. Ou jee, tietysti tämä kirpparihullu-pariskunta suuntasi sinne ja teki tälle naispuoliselle monta kivaa löytöä. Hihhihhh! (Ehkä niistä myöhemmin lisää, ehkä ei..)
Kotimatka sujahti nopeasti. Otimme kyytiin Portugalilaisen liftarin, joka oli seurassamme kotikaupunkiimme asti. Kuka ottaa liftarin kyytiin? No me, aina kun mahdollista ja se ei tunnu järjettömälle (syystä tai toisesta). Yhdessä muistelimme omia liftarireissuja maailmalla ja muistan hyvin, miltä tuntui se tietämättömyys ja odottaminen. Otatko sinä ikinä liftarin kyytiin?

Ensi syksynä minä valitsen 7-vuoden merkkipäivän .. Hih. Otan ideoita vastaan jo nyt!



Kuvareportaasia reissulta:

Menomatkalla pysähdys
täällä ja talvitakin osto. Jee!


Käppäilyä kaupungilla. Tänne tulemme huomenna
lounaalle ja ihan varasti! Onhan se auki? On.
Ehdottomasti yksi lemppareista Tampereella.
Simple, cousy, tiny, delicious...what else to say?


Harmaata ja kylmää, mutta silti jotenkin tunnelmallista.
Tutut nurkat tuntuivat... no tutuilta! Eikä pahasti siis.



Pimeni nopeasti. Kylmeni, vieläkin nopeammin. Onneksi uusi takki lämmitti.
Ravintolassa syödessämme satoi lunta. Masut pulleana ulos kävellessämme
lumi oli poissa. Minne se hävisi? Kuka vei? Oliko se vain niin pienen hetken?



Ilta vierähti viikinki-tunnelmissa. Selvisi, että Haraldilla oli
lempi-orja nimeltä Ulf joka teki maukasta ilonlientä. Hihihihhh!


Seuraavana päivänä paistoi aurinko!!!

Jos tämä ruma ei kerran ole kaunista, niin sitten ei kyllä ole mikään!



Mitkä värit!
Mikä rosoisuus!
Mikä ihana rumuus!

***






Tästä tuli niiiiiiin mieleen Tanskan koulun aikainen kuvataidetentti.
Näyttelyni aiheena oli 'Contradictions'. Tuotoksia tästä aiheesta oli
monella tekniikalla.. Tästä tuli mieleen..kovin.

Huohh. Tämä pisti huokailemaan.

9 comments:

Peikonlehti said...

Kiinnostava postaus. En ole ikinä käynyt Tampereella ajan kanssa näin aikuisiällä (wonder why!), Hesassa senkin edestä. Kiitos kuviesi, sain viimeistään niistä vahvistusta sille että sinne suunnalle on suunnattava jollekin reissulle, ensi vuonna! =)

Laura said...

Kauniita kuvia ja kivasti kirjoitettu tekstikin. Teki varmasti hyvää tuollainen pysähdys arjen keskellä.

RuusuLiisa said...

Onnea kuluneiden vuosienne johdosta ja olkoot tulevat vuotenne täynnä lämpöä, rakkautta, suolaa ja pippuria ja sokeria :)

Terv. yhdessä jo vuodesta 1995, naimisissa vuodesta 2004 ja onnellisia vanhempia vuodesta 2009. Jotkut tekevät näemmä asiat joskus harkiten :D

Pia said...

Näköjään tosiaan ollaan käyty samoilla kulmilla.. Me tosin on tehty vaan pari pikareissua. Pitäisi joskus mennä ajan kanssa. Onnea kuuden yhteisen vuoden johdosta!

Hebulba said...

Teillä on miellyttävä tapa juhlistaa yhdessä olon vuosia. :)

Tampere on paras! Kymmenen vuotta olen haaveillut sinne muutosta. Nyt se on aarrekartassani eli minusta tulee vielä Vohveli-kahvilan vakioasiakas satunnaiskävijän sijaan. :)

Itse en ole koskaan liftannut. En omista autoa, mutta sellaisen ratin takana ollessan liftareiden kohdalla pysähdyn usein. Mielenkiintoiset juttelutuokiot ovat tällöi taattuja.

Niina K said...

Ihania kuvia olet ottanut!! Mä tykkään kanssa tampereesta. Se on kaunis kapunki. Nyt on Anni pakko ampua sun talohaave alas.. Ton huvila ihanuuden pihaan on kuvassa katsoen vasemmalle rakennettu uusi pitkähkä talo joka on siis melkein kiini tuossa toisessa talossa (sen räystästä näkyykin hieman tuossa kuvassa) Lisäksi sen talon takapiha on ihan hirveä rotko alas toisen uuden talon pihaan. Mutta kaunis se on noin ulkoisesti ja periaatteessa hyvällä paikalla joo. Lisäksi talo on ihan kiinni tiessä. Olen meinaan ihaillut samaa taloa monen monta vuotta ennen kuin siihen nyt nousi toinen talo pihaan ja tontti raiskattiin pahasti.

Anna said...

Hienoja kuvia! Opiskelin Tampereella 90-luvun alkupuolella muutaman vuoden, mutten koskaan tykännyt kaupungista. Syy oli varmaan jossain muualla kuin itse kaupungissa... Täytyisi varmaan mennä sinne ihan rauhassa turistina käymään, uskoisin, että tykästyisin.

Onnittelut yhteisistä vuosista ja kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

Marja said...

Sä mitään valokuvauskurssia tarvitse! :) Upeita kuvia, upeasta kaupungista. Olipas jännä katsella kuvia ja lukea tekstiäsi - tällainen paljasjalkainen tamperelainen kun olen.. mutta on mukava välillä nähdä oma kotikaupunkinsa muiden silmin. Itse pidän Helsingistä ihan mielettömästi, mutta on Mansessakin omat hyvät puolensa. Asuimme muuten taannoin myös Kangasalla, harjun kupeessa, melko likellä tuota viimeisen kuvasi taloa.. sen ostamistakin olemme harkinneet :)

Onnittelut yhteisistä vuosista! Niin niitä kertyy itse kullekin... Meillä yhteisiä vuosia on takana jo 18, apuuva!! Ollaan oltu yhdessä yli puolet eliniästäni... :)

Unknown said...

Peikonlehti,
KIITOS itsellesi kommenista. JEE, tartutin Tampere-innon! :D


Laura,
Kiitos kommentistasi. Päivä oli mukava, yksinkertainen, helppo.. Hetken ei tarvinnut miettiä liikaa.. you know. Pyrimme nykyään ihan tietoisesti repimään itseämme irti arjesta, jotta.. Jotta olo tuntuisi yhdessä edelleenkin hyvälle. :D


RuusuLiisa,
Kiitos kommenistasi, lämpöisistä ajatuksistasi!!!

Wow, joku tekee sentään asiat oikeassa ja¨rjestyksessä. Mutta, RESPECT pitkästä taipaleesta!!!


Pia,
KIITOS! Hihhh.. Tampereen nurkat on ihan mainioita kuvattavaksi..


Hebulba,
Kiitos kommentistasi! Ooh, sit jos satumme vaikka joskus naapureiksi tai samaan aikaan vohvelikahvilaan sunnuntain aamupalalle, repäisethän hihasta? Hihh!!! :D


Niina,
Kiitos kommentistasi!
Oi kamalaa, talohaaveni onkin...gggrrr... mutta.. mutta.. Nooh, ehkä se ei haaveksi ihan vielä paä¨ssyt, kuva oli vain jotenkin.. Mutta UIHH...,ja GGRR.. Kiva että kerroit.. (vähän naurattaa taä¨ihmeellisyys)


Anna,
Kiitos kun jätit kommentin. Mullakin Tamepreeseen liittyi muistoja, nyt oli hyvä ja tarpeellista kokea Tampere uudestaan ja luoda uudet muistot. Suosittelen! (terapeuttistakin..) :D Ja, lämmin kiitos onnitteluista.


Marja,
Kiitos ihanasta kommentista. Mukavassa ja monipuolisessa kaupungissa asut!
Katsos-katsos, sama talo täälläkin ollut aiheena..hih.

KIITOS vielä yhteisesti! Huohh.. :D