I have a dream...

Niinan blogissa (ja lähinnä kommenteissa) tuli esille unelmointi ja

että unelmien on todellakin tapana toteutua.. Eli jos/kun unelmoin

oikein kovaa ja ääneen, niin pakkohan sen ON toteutua? Ja mitä

muutakaan tässä yömyöhään tekisin, kun en kerran voi kotona

siirrellä tavaroita tauluhyllylle ja pois sieltä.. Unelmoimaan siis!

***

Jos unelmilla ei olisi minkäänlaisia rajoja, mistä

sinä unelmoisit? Ja mistä realistisesta unelmoit?

Tässä Annin unelmointia. Jos on sekavan ristiriitaista, anna olla.

Sellainen minä vain olen. Ja tämähän on vain unelmointia ja haaveilua...

Here comes some:

Unelmoin maailmalle pääsystä (pidemmäksi aikaa, mikä
se aika nyt sitten onkaan?)Tiedän, tuttavani ovat kuulleet siitä ihan
tarpeeksi (sorry!)... Ja ei, en ole sitä mieltä että ruoho on vihreämpää aidan
toisella puolella, mä vaan kaipaan niin kovin vaihtelua. Tutut ja ns. turvalliset
nurkat tuntuvat ahtaille. Kaipaan Afrikkaan. Muuallekin lähtisin.
Kehitystyötä ruohonjuuritasolla haluaisin tehdä niin kovin paljon ja oikeasti!!!
No miksen sitten tee mitään sen eteen, että pääsisi lähtemään esimerkiksi
takaisin Malawiin? Nooh, mähän unelmoin nyt ja kovaa! Luulis sen jo edes
vähän auttavan asiaan! Tai... onko näin, että sen aika tulee vielä (sellainen
olo mulla toisinaan on!). Toivottavasti pidän sitten silloinkin
blogia, ja kaipaan Suomeen..

Unelmoin matkustamisesta omalla tavallani (ei etukäteen paljon suunnitella
& pienellä budjetilla ) ja muillakin tavoilla (täydellista luksusta) . Mieheni
kanssa, ystäväperheen kanssa, äitini kanssa, ystävän kanssa, yksinkin...

Unelmoin luovuudesta. Unelmoin työstä, jossa saisin olla luova (rajattomasti)
ja olisin siinä hyvä. Unelmoin omasta ihanasta työhuoneesta, jossa on paljon
tilaa, vesipiste, valoa ja tunnelmaa. Minulla olisi paljon välineitä ja materiaaleja
tuottoisaan luovuuteen. Ja jos se ei olisi miun työ, niin kunpa se olisi edes suuri
osa elämääni muuten! Toivottavasti luova inspiraatio ei loppuisi ja saisin siitä
suurta mielihyvää. Olisinko siis luova valkoinen Afrikkalainen? Mmmm...
(hetken ehkä, kunnes varmaankin kyllästyisin siihenkin, minut tietäen).

Unelmoin elämästä, jossa ei olisi yksinäisyyttä. Toivon että ympärilläni
olisivat rakastavat ihmiset silloinkin, kun olen vanha ja... no vanha vain.
Unelmoin siitä, että yhteys ystäviin ja perheenjäseniin säilyisi erilaisista
elämäntilanteista ja/tai välimatkoista huolimatta. Unelmoin uusista ihanista
tuttavuuksista ;) . Unelmoin ystävien, sukulaisten, tuttavien kyläilyistä
puolin sun toisin... Itseasiassa unelmoin siitä, että rakkaiden on aina hyvä
tulla meidän kotiin.

Unelmoin ihanasta kodista/talosta. (kuvia joskus...) Vanhasta, tunnelmallisesta,
avarasta ja ei laatikkomaisesta, jossa täydelliset ruutuikkunat.. Ja iso puutarha
omenapuineen ja kasvimainen. Paikalla/ maalla ei niinkään väliä, kunhan mä vain
haluan olla sielä. Ja sieltä pääsee helposti muualle (lue: kaupungin lähettyvillä). Huohh!!

Unelmoin täydellisistä huonekaluista,
lampuista ja esineistä... (kuvia joskus...)

Unelmoin vanhasta mökistä vanhemmilleni
veden äärellä, jonne voin aina tulla.

Unelmoin loputtomasta liikunnan halusta. Kunpa mulla olisi sellainen välttämätön
pakko päästä liikkeelle usein ja säännöllisesti. En voisi olla päivääkään ilman kunnon
liikkumisen nautintoa. Ja kunpa se näkyisi minussa ja olemuksessani. Kunpa se
olisi koko perheelläni. Tiedän, kuulostan ihan tyhmälle, mutta kun... ... ...

Unelmoin ihanista kengistä, vaatteista, koruista,
meikeistä, hoidoista ja kaikesta naisellisen turhamaisesta!!!

jne...

***

Huohh.. Yritin tietoisesti jättää pois.. ähh... kesken siis
jäi.. ja sekava tästä tuli. No kunhan nyt vaan unelmoin...

Hyvää yötä unelmoijat ja haaveilijat.
Jatkakaa samaan tahtiin!!!