27.10.09

So grey








***





Don't even ask...
Mikä tätä riivaa, kun
kantaa kotiinsa tuota
kauniin rumaa rojua?




Vaikuttaako tämä harmaus mieleen? Vaikuttaa. Kroppaan? Vielä enemmän.
Tuli itku kun juttelimme mieheni kanssa tulevaisuudesta ja nykyhetkestä.
Miten ne nuoruuden suuret unelmat muuttuvat, mutta jotkut vaan jää ja jää.
Vaikka ovatkin niin epärealistisia. Miten paljon ihminen joka on vieressä
vaikuttaa/ muokkaa omia unelmia? Ja millainen vaikutus onkaan ihmisillä,
jotka rohkaisevat ja kannustavat! Tällaisia meitin nyt ja kovin alakuloinen taas
vaihteeksi olen. Pian valmistautumaan tapaamiseen entisten kurssikavereiden
kanssa. Taidan ottaa mukaan vuoden 1999 valokuvat, jotta on mitä muistella.
Kylläpäs aika lentää. Apua, yli 10-vuotta! Silloin oli niin erilaista, mutta silti
samanlaista tunteiden ryöpyttelyä, ylös ja alas, ylös ja alas. Jotkut asiat ei muutu.

Iloa harmauden keskelle!

6 comments:

Mari said...

Harmaa on kaunis väri. Ihanlemppari, mielialasta huolimatta;)

Niina K said...

Vitsi mikä huippu löytö tuo leimasin!! Vietähän mukava tapaaminen.

RuusuLiisa said...

Harmaassa mittää vikaa ole ;) Hauskoja muisteluhetkiä teille..

Pia said...

Jos ihan tarkkaan katsoo, harmauskin voi olla kauneutta täynnä. Mutta pitää muistaa katsoa todella tarkkaan :-)

HeidiM said...

Ihana harmaa!
Toisessa kuvasarjassa oleva "vempain" herättää ristiriitaisia tunteita, sitä kun joudun työssäni käyttämää edelleen, tosin taitaa olla hieman uudempi versio :)
Ja se on hyvä asia, että kaikki asiat eivät muut vaan ovat ja pysyvät. On ihanaa kun saa välillä olla surullinen, tehoton ja alakuloinen. Huomenna tilanne voi olla täysin päinvastainen.

Arjen kauneutta löytyy tästäkin harmaasta päivästä.

t. HeidiM

Unknown said...

Mari
Niina
RuusuLiisa
Pia
HeidiM

Kiitos teille ihanaiset. Harmaan päivän ilta ei ollut lainkaan harmaa, vaan täys iloa, naurua, tunnelmaa ja makuja..Nam!
Thanks a LOT!