1.3.11

Ei otsikkoa

Eilen illalla (lue: yöllä) kun en saanut unta, mietin bloggausta aiheesta ystävyys ja ystävät. Hetken ajattelin, ...not good idea, sitten taas mieli muuttui. Viime viikolla oli ystävänpäivä. Ei sillä päivällä sinänsä ole mitään väliä, mutta ystävä-asiat pyörii mielessä ja hieman jälkijunassa.

Ihmisiä tulee, ihmisiä menee. Toiset jää, toiset hyppää pois kyydistä. Toiset niistä kyydistä pois hypänneistä jättää kovin suuren tyhjän kolon tai sitten pienen merkin vaan. Jokatapauksessa osa jää...

Olen ollut aika huono ystävä viime aikoina. En ole jaksanut. Olen vajonut melkein maan alle. Olenkin tiedostanut sen, että olen melkoisen on/off tyyppiä, mutta myönnän että ihmisten seura tekee mulle hyvää. Toisaalta mulla on on/off ystäviäkin. Tekeekö seura kaltaisekseen? Heh!

Tän ei pitänyt todellakaan olla mikään syyllistävä postaus tai "hei olen olemassa".. Tän piti olla vaan semmoinen, jossa kerron mitä asiasta ajattelen ja että yleensäkin asia on mielessäni...

Ähh, tiedättekö mitä?
...ei se ollutkaan hyvä idea.



   ------------------------------------------------------------------------------



Kipuilen ja paljon. Nukahdan iltaisin kipukyyneliin. Olen väsynyt ja enkä jaksa nykyhetkeä. Odotan-odotan ja ODOTAN. Odotan että tämä fyysinen kipu loppuu. Odotan että vauva syntyy ja asiat lähtevät rullaamaan. Odotan, että vastoinkäymiset vauvan terveyden kanssa olisivat jo takana. Tiedän, murhe ei katoa koskaan.  Olen toiveikas enkä ole masentunut. Olen vain väsynyt kipuun.

Vauvan odotus "edistyy" ja maha kasvaa ja maha-asukki potkii ja kovaa! Maha on TOSI iso (30:lla viikolla). Vauvahankinnat on hieman kesken. Äitiyspakkausta odotellaan ja kirpuilta vaatteita ostettu, ihan muutama kaupastakin (wau!). Ihania poikavauvan vaatteita otetaan vastaan ja ostetaan!  ;) Vaunut tulee mahdollisesti ystävältä. Sänky puuttuu. Meillä on ihastuttava Leander-kehto, mitä ollaan säästetty ja ääk, kyllä harmittaa, jos/kun sitä ei saisikaan nyt meille laitettua. Sopivaa paikkaa ei vaan taida olla. Mutta, en anna vielä periksi.

Päivä päivältä olen miettinyt ns. sairaalalaukun valmiiksi pakkaamista. Vaikka aikaa onkin, oma vointi on niin arvelluttava, että lähtö saattaapi tulla ja nopeasti.

Tällä viikolla on taas naistenklinikkareissu. Toivotaan parasta. JA toivon mahdollista tietoa synnytyspaikasta yms. toimenpiteistä. Ei muuta sanottavaa.


Remontti edistyy! Täällä eletään pölyn ja kolinan keskellä. Onneksi on isi... Onneksi on oma mies, joka ravaa työn ja kodin rempan ja rautakaupan väliä. Sisustusjutut jaksavat kiinnostaa edelleen ja aina ja ehkä pitävät kasassakin. Omat valinnat mietityttävät ja ehkä jopa vähän harmittavatkin, mutta myös jännittävät. On ihanaa, että myös rappukäytävä edistyy - paljon valkoista pintaa (pian!) ja raakalautaa. Sanokaa pliiiis, että lopputulos näyttää hyvälle MINUN mielestäni? Loppuviikosta mennään ja lujaa. Näyttää siltä, että kesään jää (vain?!?) rappujen maalaus. Ai niin, perkules... heh-heh, eihän meidän saunakaan ole vielä valmis. 

Huomenna ostetaan maalia, valkoista ja harmaata. Päätettiin, että valkoista, harmaata ja mustaa.. niillä mennään. Ostetaan lattia ja kattomatskua. Toiset on jo tilattu (kompromissit...gggrr). Elämäni ensimmäinen kunnon (oma) vaatekaappi on tilattu. Kylpyhuoneeseenkiin tuli lopultakin se puuttuva kaappi. Lähipäivinä tulee sohva, lipasto, lamput, iso peili...   Iso kysymysmerkki on "tuulikaappi" ja alakerran eteisen sisustus. Hitsit se on vaikea ja haastava. Lattiaan samaa mustaa, mitä keittiössäkin - yhtenäisyyttä kattokaapas! Mutta tarvitaan siis kutsuva, avara, persoonallinen ja säilytystilallinen eteinen.

 Ja sitten on se olohuone ja olohuoneen loput muutokset. Ja ne hiton kompromissit, joita inhoan. Isille viedään maalattavaksi monta huonekalua ja muutamasta luovutaan. Tumman vanhan ruokaryhmän tuolit on korjauksessa ja tumma pinta pidetään (toistaiseksi?!?...Let's see..). Ja rojusta yritetään päästä eroon. Tarvitaan tiukat tukitoimet rojuttomaan arkeen ja hamstraamattomuuteen.

Ja kuvia? Ei..ei kuvia.
Yritän pian... TOSI pian.

Tämän viikon plussat:
+  remontin edistyminen
+ aurinko
+ idols
+ eat, pray, love
+ 5vuotias tytsyni
+ alkava maaliskuu


Tämän viikon miinukset:
- kipu
- mieli
- kompromissit
- tekemättömät paperihommat
- saamattomuus
- talven jatkuminen


No hei, oikeasti.. Jo maaliskuu!
Eikö se tarkoita että on jo melkein kevät?

Hyvää, eiku annimaisesti
IHANAA maaliskuun alkua!




-

13 comments:

Anonymous said...

"Don´t worry, be happy".
I now it´s easy to say, and I also realise that a lot of thougts are passing thrugh thise days,but you are stronger as you think, and evrybody around you are sending positive vibrations and wishes, even some of them comes from fare away, so you better belive it,"you´ll never walk alone"
Best wishes, bedste.

Teija said...

Voi vitsit mikä remontti- ja sisustuspuuska siellä puhaltaa!! Mä en varmaan oikeesti jaksaisi, joten pojot sulle. Mutta sittenhän se on IHANAA kun se valmistuu :)))

Paljon terveyttä ja parempaa oloa sulle. Nythän on jo kevät, kun on maaliskuu! Ja hey, onko teillä leander?? Voi vitsit, se ois ihana. Mun veljen vaimo oli myös ostanut sellasen, heille tulee vauva sit kuukauden jälkeen ku meille.

Tsemppiä!!

RuusuLiisa said...

Ystävyys on olemassa jos niin on tarkoitettu. olet ainakin minun sydämeeni tehnyt anninkokoisen pesän ja kyl se mahakin koostaan huolimatta mahtuu myös ;) Kiitos kun olet olemassa vaikken sitä tarpeeksi usein sanokaan!
Ai poika? Ihqua!!!!

Niina K said...

Tää istuu kuntoutuksessa ja mitä tekee.. heh, no kurkkii Annin blogia tietty!! :) Haleja haleja ja vähemmän kipuja!!

Nonna said...

Tsemppiä tsemppiä ja tsemppiä sinne kipujen keskelle! Päivät tuolla sivulaskurissa senkun hupenevat!

Voi kun olet päättäväisen kuuloinen noissa sisustus- ja tavarasuunnitelmissasi. Arki vähemmällä kamamäärällä on minunkin haaveissani! Ja tuollaisen isomman rempankin ottaisin mielellään vastaan!

Aurinkoa päivääsi! =)

Anonymous said...

Hei! Minäkin mietin ystävyyttä viimeyönä kun heräsin kesken unien. Saan pian yhden ystävän takaisin lähelle asumaan. Kauan sitten nähtiin ja jaettiin monet asiat yhdessä, sitten tuli välimatkat ja yhteydet harvenivat sillointällöin tapahtuviksi matkoiksi toisen luo. Jännä nähdä muuttuuko ystävyys taas samanlaiseksi mitä se oli vuosia sitten..

Tsemppiä odotukseen. Matka on pitkällä jo!

-Pauliina

Miia said...

Mielestäni tosi ystävyys kestää myös erossa olemisen, ja sitten kun nähdään/soitellaan, asiat sujuvat kuin itsestään, eikä ole vaivaantunutta. Elämässä nyt vaan on kaikenlaista kiirettä niin ettei ehdi nähdä tai pitää yhteyttä ihan joka päivä. Mutta tärkeää on tieto, että toinen on olemassa!

Kovasti tsemppiä kipuihin ja murheisiin! Toivottavasti tuleva kevät tuo helpotusta joka tavalla!

Tuula said...

Kyllä se vaan taitaa kevät tulla, kun meidän lumiukoltakin on silmät ja nenä jo tippunut päästä!
Hirmuisesti jaksamista ja tsemppiä kipuiluun ja odotukseen! Lämpöiset halit <3

Laura said...

Katsoin tuota babylaskuria ihmeissäni kuinka pitkällä sun odotus jo on. Vastahan sen tänne paljastit :) Ja poika, ihanaa <3

Tsemppiä kaiken remppakaaoksen ja kipuilun keskelle!

Pia said...

Plussat!!! Jee! Mutta miksi nuo miinukset...
IHANAA kevättä!

anninen said...

Teija
Tänks!!! >EN mä oikein jaksakkaan. Siis haluisin NIIN itse touhuta, mut ku ei voi/saa/pysty. Mut olen TOSI kiitollinen et perheen ukot sitä vievät eteenpäin. Olen NIIN malttamaton lopputuloksen suhteen.

Joo, IHANA Leander meille hankittiin Tanskasta käytettynä kun tytsy syntyi. Se on TOSI viehättävä ja ehdottomasti sen halusin. Nyt vaan näyttää siltä ettei sille välttämättä ole paikkaa. Harmittaa pirusti.
Hyviä vointeja sinnekin!!!


RuusuLiisa
Voi sua ihanaa!! Kiitos ihanista sanoista! Tää bloggailu ja sen mukana tuoma "oma jengi" on kyl... siis tullut tärkeäksi. Itse jo mietin, et mitäs sit kun olen vauvelin kans sairaalassa ja vaikka pidempäänkiin.. sniifff. Aurinkoa ja iloa siule ihanainen! :)

Niina
KIITOSSSS!!! Ihana sinä!!!! Ihan siis super IHANA..siis itseasiassa ihan friikin ihana.. Hah! :) Tsemppiä!

anninen said...

Nonna,
Kiitti! AI mitä, minä päättäväinen.. Kunpa olisinkin. :)

Ja uhh..tämä remppakaaos on.. hermoja raastavaa, mutta sitten (totta!) palkitsevaa. 31:lla viikolla mennään ja lääkäri sanoi et vauva saa tullajos on tullakseen 33viikon jälkeen. Pian se tulee.PIAN!


Pauliina,
Kiitti! ohh, miten jännittävää! Olispa kiva nähdä sut pian.. ja/tai kuulla kuulumisia. Ihanan aurinkoista kevättä sinne. Toivottavasti se on leppoisa. *hali*


Miia,
Kiitos! Totta, ihan oikeassa olet olemassa olemisesta - ystävyydestä. Mulla vaan aina (12-vuotiaasta) toiset ystävät kauempana kuin toiset, osa hävinneet.. Joskus ikävä tosi suuri.
Kevättä (sitä ihan konkreettista) odotetaan täällä ja kovasti!

anninen said...

Tuula,
Kiitos! Kyllähän noilla tsemppimäärillä on vaan jaksettava! :D


Laura
Kiitti! Juuh, ei oo kauan ei. EI aina itsekkään meinaa uskoa. EIlen illalla mies sanoi, että ihan uskomatonta että kohta meitä on 4, ja vauvailu alkaa. Osaako sitä enää?


Pia
Kiitti! No hei, ilman miinuksia se kuulostaisi jo ihan... EI annilta. Perus psoitiivinen olen, MUTTA kyllä mulla aina ne miinuksetkin on mukana. :) Terkut!!