Mikä otsikoksi? Elämän myllerrystä? Raskauden myllerrystä? Tai, pelkkää elämää? No se!

Täällä ollaan, kotona. Viikonloppuna ukot pisti listoja, maalattiin ja puolet yläkerran aulan lattiasta saatiin valkoiseksi. Ihanaa! Tänään sähkäri-kätilö (haha, 'inside joke') kävi pistämässä sähköt kuntoon yläkerrassa. Kuvitelkaa, meillä on valot! Meillä on lamput katossa (vähän mälsät tosin), mutta silti! Oi, sitä iloa!   :D (Ei tarvi paljon, että voi iloita, eiks niin?)

Sunnuntaina tytsyllä oli luistelukoulun näytös - pingviinitanssi. Tämä reipas odottaja-äiti päätti lähteä katsomaan mummon kanssa pikku-pingviinejä. Voihh, hellyyttäviä ne olivat. Mutta varmaankin jo kuvittelette, miten se odottaja-äityli jaksoi 3h jäähallilla istumista - no ei jaksanut. Piti soittaa mies hakemaan, kun olo oli kovin tukala ja kivuliaat supistukset 2min välein. Olin varma, nyt se on menoa se. 

Autosta soitto naistenklinikalla -> kerrottu vointi+ vauvan diagnoosi yms -> neuvo: mene paikalliseen ensiapuun. Menimme. Samat tarinat sinne. Oi, sitä häslinkiä ja paniikkia. Nuori ensiapulääkäri sanoi kohdunkaulan olleen auki jo 5senttiä ja synnytys lähellä. Päätös -> ambulanssilla Helsinkiin. Anni pistettiin ambulanssiin, lääkäri konsultoi vielä alkuperäisen synnytys-sairaalan kanssa ja suunnitelma vaihtuikin. Ambulanssilla sinne, pillit soidessa. Mies kodin kautta, sairaalalaukun haku ja perässä.  Supsitukset jatkuivat koko matkan. Sairaalaan saavuttuaan lääkäri totesikin kohdunkaulan olleen auki vain sormen leveydeltään ja supistukset saatiin vähenemään lääkkeillä.  Tovin siellä lepäiltyään, päättivät lääkärit kuitenkin lähettää meidät toisella ambulanssilla naistenklinikalle Helsinkiin. Mies ei lähtenyt mukaan koska luultiin ettei synnytys etene niin nopeasti vielä.  Helsinkiin saavuttuaan supistukset olivat vähentyneet huomattavasti. Yöksi jäin osastolle seurantaan ja odottamaan kirurgin diagnoosia ja mahdollista muutosta.  Kirurgi soitti ilouutiset, 3cm kasvain hävinnyt. Saattaa olla pieniä 'jäämiä', mutta hengenvaaraa ei ole. Itku tuli, taas. Nyt ollaan siirtyneet ns. normaaliin  synnytykseen. vauvalla odetaan keuhokuvat heti synnytyksen jälkeen ja kotiuduttuamme menemme tutkimuksiin lastenklinikalle Helsinkiin. That's the plan now. Että näin tälläkertaa. Nyt odotus jatkuu, oli siis hieman väärä hälytys. Toisaalta kaaoottinen tietämättömyys oli pelottavaa, kaikki toimi pahimman tilanteen mukaan, toisaalta tuli itselle ihan hölmö olo - vaikka toimin niinkuin ammattilaiset neuvoivat.

Odotus jatkuu.  :)  Ns. normaalisti. Mutta mietin edelleenkin, miten normaali on normaali? Tai miten paljon epänormaalia mahtuu tähän odotukseen? Ja mihin se vielä loppuu? 

Yhteenveto:

Olo suht ok päivisin, iltaisin tuskaisempi.

Mieli hyvä, kiitollinen ja toiveikas.

Nälkä...