Yläkerran eteistä/ aulaa/ ...

Ei valmis, mutta jo paljon valmiimpi.

Yläkerran eteinen ja rappuset. Se tila, mikä oli niin tumma, pimeä,

ja hyvin täyteen tungettu läpikulkutila/ rojuvarasto. Siihen tottui, 

vaikka se oli järkyttävän ruma ja niin keskeneräinen. Nyt se on 

muuttunut valoisaksi ja persoonalliseksi tilaksi, josta puuttuu 

enää rappusten maalaus, seinien alapuolen maalaus ja vanhojen 

ovien maalaus,  ja johtojen piilottaminen.  Ja sitten se tärkein - sisustus 

(hyvin niukka = iso peili + taulut + ehkä matto).  Pintamateriaalit ja 

värivalinnat/ ratkaisut yllättivät täysin. Ei varmasti olisi mennyt läpi 

(mieheltäni siis) parisen vuotta sitten. Mitä tapahtui? aivopesinkö? No 

en. En edes painostanut! Jakaa mielipiteitä varmasti, jakakoot. Se on   

meidän koti ja meidänlainen - ehkä hieman kummallinenkin.  Hihh!!

Ihanaa päästä kohta laittamaan tauluja ja valokuvia seinään. Siis tiedättehän 

sen asettelun - tuleeko tämä kuva siihen vai tuohon, jättääkö tilaa väliin ja 

miten paljon jne...  Hitsit se on muuten tarkkaa hommaa se viimeistely.

Sitten on vielä yksi "hieman haastava" homma - alakerran eteinen. Uhh.

Miten saada pienestä tilasta kivan näköinen ja toimiva? Tällähetkellä ti-

lassa kököttää valkoinen lastulevykaappi. APUA! Joka kertaa kun ohi

kävelen, sydämestä ottaa se kaapin kamaluus. Mutta pahinta on, että se

toimii tällähetkellä paremmin, kuin mikään aiempi ratkaisu. What 

should I do? Unohtaa, että se on sielä? Sulkea silmät? Hyväksyä?

*

Pinnasänky muutti tänään makkariin. Vauvalla on hyvä paikka melkein 

äidin vieressä.  Huohh.. Taas konkreettisempaa ja askel lähempänä. Vaunut

odottaa. Ääk, en osaa edes käyttää enää moisia. Muutenkin tuntuu päivä päi-

vältä enemmän siltä, että vauvahommat ovat täysin hukassa. Miten ne voi unoh-

tua? Muistuuko ne mieleen? Vai onko kaikki ihan erilaista?  Onko tämä viime

hetken painikointia? Vai normaalia pientä jännitystä? Who knows..

*

Kevät.  Lumet sulaa kovaa vauhtia. Onneksi. Jo oli aikakin. Istuin tänään

rappusilla moneen  otteeseen, villatakki vain päällä. Pihahommat pyöri päässä.

Pääsis jo! Pystyispä jo! Haluis jo niin! Tänään jaksoin enemmän kuin monena

muuna aikaisempana päivänä. Hyvä näin. Ehkä mun olo paranee loppuraskautta

kohti erinomaiseksi ja pistän tuulemaan? Rempat ja pihat valmiiksi, yeah!!!

Aurinkoa!   Energiaa!   Iloa!