Tässä ja nyt

olen yksin töissä.. Siis YKSIN, koko talossa ei ole yhtään ketään! Talo tuntuu jopa hieman pelottavalta, mutta olenhan aikuinen enkä pelkää yksin oloa.. Enkö? Käytävässä on vielä liiketunnistimella varustetut lamput, mitkä menee jatkuavsti itsestään päälle ja minä luulen, että sielä liikkuu joku.. Jos liikkuukin?

Olen lukenut taas mitä ihanampia blogeja. Korvaako blogit naistenlehdet? No ei ehkä korvaa, mutta mukavaa luettavaa niistä silti löytää. Ostin 'me naiset' lehden ja sielä on tuommoinen 'tässä ja nyt' systeemi, minkä ajattelin itselleni "lainata" :

• En voi elää ilman... perhettäni. Ja tajuan sen melkein joka päivä. Tunnen myös suurta tuskaa kun ympärilläni ei ole jotain kaunista...
• Ihanin ominaisuuteni on... taito kuunnella ja "sekopäisyys".
• Liikutun... NIIN usein ja melkein kaikesta, enkä nykyään enää edes osaa hävetä tai nolostua siitä (elokuvat, hyvät teot, läheisyys, ihmisten kohtalot...). En esimerkiksi kykene pitämään edes onnittelupuheita, kun alan pillittämään.
• Minua ahdistaa... taloudellinen tilanteemme ja saamattomuuteni.
• Jos voitan lotossa... palaan Afrikkaan, enkä toivottavasti tarvitse siihen edes lottovoittoa. Mutta JOS oikeatsi voittaisin, tekisin hyvää...
• Rakkain lapsuusmuistoni... liittyy ehkä mummolani mökille kesänviettoihin. Myös lapsuusmuistot neuvostosairaalassa kielitaidottomana ovat sinänsä rakkaita, koska varmasti jo silloin muokkaisvat luonnettani ja tahdonvoimaa...
• Krapulassa... haluan olla rauhassa.
• Minua on kiusoiteltu... monta kertaa. Kiusottelun vaihtaisin ihan KIUSAAMISEEN vaan.. 7-9 luokka oli helvettiä, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

That's it.. What about you?

Ihanaa sunnuntaita!