Töissä. Kotoota lähtiessäni yläkerran huoneeseen oli jo laitettu seinät! Ahh, pystyi jo oikeasti kuvittelemaan huoneiden näön/ koon konkreettisesti. Remppaajat jäivät hommiin kun lähdin töihin, joten en yhtään tiedä mikä mua odottaa edessä huomenna kotiin palatessa. Viikonloppuisin on itseasiassa mukavaa olla töissä. Rennompaa ja leppoisampaa. Vaikka toki olisin mielummin kotona, oman perheeni luona. Nytkin olen jo tunnin lukenut/ tutkinut blogeja, kun nuoret kattoo telkkua. Blogimaalimasta löytyi monta uutta ihanaa blogia, mutta onnistuin jotenkin sulkemaan ne kaikki ikkunat ja *viuh* poissa..ja aikalukituskin meni päälle ja ihanat blogit olivat piilossa.
Päässä pyörii perheeni taloudellinen tilanne. Uhh.. kovin on tiukkaa, kun menoja ollut (ja tulee olemaan lisää) aika paljon. En haluis tästä aiheesta ollenkaan valittaa, kun kaikki on kuitenkin suht ok, mutta on tosi hankalaa olla unohtamatta asiaa, että joutuu miettimään, miten pärjää ens kuukauden kaikkineen menoineen? Ja kun ei halua/ voi luopua paljostakaan, Paitsi niistä kennkäkaupassa tapaamistani IHANISTA saappaista. Luovuin jo ja surettaa. Ne halusi niin tulla mun jalkoihin! Raha on rumaa. Ja omatunto soimaa, kun monet kirppariostokset olisi voinut vaan jättää tekemättä. Mutta, en halua valittaa enempää asiasta. Kaikki on kuitenkin ok: olemme terveitä, meillä on ihanat läheiset, lämmin koti, rauhallinen ympäristö ja paljon muuta. Kaikki on HYVIN, kunpa tajuaisin sen jo!
Halusin lisätä tänne blogiin musaa, mutta en onnistunut mitenkään lisäämään soittolistaani. Ähh, kun pitää olla tämmöinen tumpelo. Tumpelo-tumpelo-tumpelo! Kokeilemalla vaan opin..ja jos en opi ja hermot ei kestä kokeilua uudestaan ja uudestaan, sitten lopputuloksena on periksianto ja oppimattomuus.
Ystäväni leikkasi taas tukkani ja Monankin tukan. Tukkani lyheni takaa aika-melko-tosi lyhkäseksi, sivuilla pidemmät. Ja edessä huomattavasti lyhyempi ja vinompi ostatukka kuin ennen. Totuin jo. Ystävä tietää, mitä haluan, vaikken itse sitä aina tiedäkkään.
Rauhaa, lämpöä ja kaunista...!
2 comments:
Huolensa kullakin. Huolien määrä on vakio. Eli aina on huolia, mutta minkälaisia, se vaihtelee. Toisinaan maailma tuntuu kaatuvan pyykkikasan alle, toisinaan kyseessä on oikeat elämän ja kuoleman, vakavat asiat.
Onni tulee siitä, kun saa huomata, että huolehtii siitä vaatekaapin sekasorrosta tai harmittelee niitä saappaita, jotka tosiaan jäivät myös allekirjoittaneella kauppaan. Silloin mieli ja elämä ovat kuitenkin kohdallaan. Ja kuten totesitkin, on syytä kiitokseen ja onneen :-)
Rakas Anni!
Sinulla on aina minut ja ystävyys ja mies ja lapsi ja Afrikka ja lämpö ja hyvä sydän ja musiikki ja tunteet (kaikki) :P ja ihanuus ja leivän murut pöydän alla ja lämpimät villasukat ja Kuusankosken kirkkopuisto hah! ja juokseminen ja kaikkea ihanaa ja herkullista ja mukavaa. Sisustusta ja maalintuoksuisia sormia ja vaikka mitä ihanan kamalaa!! Kuka nyt yksiä saappaita .. ;)
*PUSSsss*
Post a Comment