Kuvat täältä

 Valkoinen

Niin yksinkertainen, puhdas, kaunis,

tyylikäs, konstailematon. Sen ei tarvitse

todellakaan olla kallista, kunhan vaan 

miellyttää silmää. Näitä kuvissa esiintyviä 

astioita olen kai nähnyt Suomessakin, 

mutta missä?!? Stockmann?

Kuulostanpas tylsälle. Onko sen tehnyt 

vuodet värikylläisyydessä? Kyllästyykö 

valkoisiin astioihin?  Jos olkkarin seinät

eivät olisi oransseja,  ihastelisinko silloin

valkoisia astioita? Eli TAAS palataan 

olkkarin oransseihin seiniin. Mistä en

siltikään raaski luopua, vaan pensselillä

sutia "kaiken" muun valkoiseksi...   ...   ...

Värikkäitä unia!

Monday!

Huomenta blogistania ja sen asukkaat!

Maanantai - hyvä päivä! Monta juttua menee eteenpäin ja remppaviikko alkaa.  Rempasta ei enempää, vaikka meinasinkin (kävin ottamassa "näettekö te saman valkoisen ja avaaan rappukäytävän/eteisen ja makuuhuoneen kuin minä?" kuvia)..

Eilen oli ihana aurinko, siis siellä ulkona. Mutta tämä perhe pysyi uskollisesti sisällä. Yläkertaa raivattiin ja tehtiin tilaa alkavalle projektille. (Joo, illalla taas kipuiltiin ja melkoisesti.) Lapsi leikki-leikki ja leikki. 

Lauantai oli tytsyn harrastuspäivä - luistelukoulua, mistä tytsy tykkää kovasti ja uintia isin kanssa. Äiti kirppuili ja kävi ruokaostoksilla..

Ostan toisinaan kirpulta tytsylle palapelejä. Paljon en suostu maksamaan (hinta 1-3e). Niitä on kiva tehdä yhdessä ja tystykin tykkää. Niin tein lauantainakin, hyvin edullinen vanha mutta melko siisti unicefin värikäs palapeli. Sunnuntai-iltana tytsy puuhaili innokkaana isin kanssa sen kimpussa. Mutta...

Paketin nurkassa luki:

 

    

  

Kyllä, palapelistä puuttui 2 palaa, vaikka nurkassa luki että kaikki palat tallella. Ei, emme hukanneet paloja. Kyllä, paketti oli teipattu kunnolla kiinni. Tiedän, ettei tämä nyt maailmaa kaada, mutta pahoitti erään 5-vuotiaan mielen. Miksi kukaan tekee näin 2 euron tähden? Ehkä ei tiennyt, että paloja puuttuu tai oli unohtanut? Ehkä. MUTTA silti, niin EI tehdä, eihän? Ostanko jatkossa ("kaikki palat tallella") palapelejä? Ehkä. 

(Taidan askarrella jotain kyseisen palapelin paloista...)

Toinen juttu, mitä ostan kirppareilta - pelit. Mainioita löytöjä olen tehnyt, pelaamisesta kun täällä tykätään. Ostin tosi edullisesti 'Mallorca' pelin. Jos ei kelpaa meille, menee uudestaan kiertoon. Onko kukaan pelannut? Mielipiteitä?

Ja kolmas - lasten vaatteet. Lähinnä siis tytsylle ja nyt tulevalle vauvalle. Nyt osui silmään 'Cozy Cocoon' vauvan "pussukka". Kävin kirpulla kahteen otteeseen. Välillä kotona googlaamassa kyseisen "pussin" ja palasin kirpulle ostamaan. Kangas on tukevaa ja venyvää puuvillaa, aika pieni mutta jämäkkä. Eli ns. kapaloinnin tapainen "sukka", josta lisää infoa täällä. Kun tytsy oli pieni, kapalointi rauhoitti, luulen/toivon "sukan" tekevän samoin. Ja täytyy sanoa, että pienen toukan näköinen mussukka näyttää melkoisen söpöltä. Ja jos ei toimi, ei toimi. Paljon se ei maksanut. (uutena päälle 20e) Onko kellään kokemusta vastaavasta? Entäs kapaloitteko?

 

Näin nyt..

Mielessä muutama bloggausaihe 

(mm. Milloin kotona on liikaa IKEA kamaa? 

Ja pilaako vanhan pöydän ja tuolien valkaisu 

huonekalujen arvon/ ulkonäön? Ja jos niin on, 

niin so what?)  ........Anyway, 

erinomaista 

maanantaita!

PS. Pahoittelut huonoista kuvista.

Eihän kaikki nyt voi olla niin

positiivista? Ja uhh bloggeri, 

kuvat hyppii ja pomppii.. ggrrrr.

Ensiki suurenmoisensuperhypermahtava kiitos kommenteista edelliseen nimipostaukseen. Nimitarinoita oli ilo lukea. Neuvot pistetty korvan taakse. Hyvin samaa mieltä olen kanssanne. Nyt vaan ottaa niin päähän bloggerin epäkohta - kaikki vastakommenttini lensivät  taivaan tuuliin. Onko teille käynyt näin?

Hetken mietin, että julkaisen nimilistamme ja pohdin kanssanne nimiä. Sitten kai tulin järkiini ja suojelen itseäni. Niinkuin sanoitte, nimen valinta lapselle on niin makuasia, tuskin kaikki olisi hehkuttanut niin ihanaa nimivalintaamme (mitä ei siis vielä edes ole). Tietäen tämän äitylin herkän mielentilan, olisin onnistunut varmastikin pahoittaman mielen. :) Eli näillä mennään.

KIITOS myös lämpöisistä ajatuksista ja  tsempeistä. Lämmittävät mieltä - aina!

Toinen lapsemme (CCAM) tarkastuskäynti on nyt takana. Lastenklinikan sydänspesialistilta tuli mukavia uutisia. Kasvain keuhkoissa ei ole vaikuttanut eikä vaikuta vauvamme sydämen toimintaan - helpotus. Naistenklinikan sikiötutkimuksessa tutkittiin tarkemmin kasvaimen kehitystä, vaikutusta ja kokoa. Kasvain oli vähän kasvanut, kuitenkin suhteessa vauvan kasvuun/kokoon, yhtä paljon kuin aiemmallakin kerralla. Pettymys, mutta myös helpotus - pahempaan suuntaan emme ainakaan ole menneet. Ensi kerralla kosnultaatiota lasten kirurgin kanssa mahdollisesta vauvan leikkauksesta joko heti syntymän jälkeen tai kasvattuaan. Eteenpäin mennään toiveikkain mielin. Myös sairasloma jatkuu, joten hissukseen mennään.

 Kukat - intohimoni, ilon ja energian lähde. Kiitos läheisille ja ystäville ketkä niitä tuovat perheelleni. :) Voiko niitä koskaan olla liikaa? No kai voi, mutta TOSI harvoin. Toisinaan yllätän itseni myös omilla valinnoillani. Muutama ilta sitten, kun iltamyöhään kävin hakemassa piirakka-ainekset läheisestä ruokakaupasta, otin mukaan hennon vaaleanpunaisia tulppaaneja 2 nippuja. Mitä? Minä ja vaaleanpunaisia? ÄHH?!? What's happend? Mutta niin se vaan on, että ne on ihania.

Seuraavana päivänä toi ystävä 2 nippua lisää vaaleanpunaisia (vähän tummempia), tosin hänen pienen tytsyn valitsemia..  :) Nyt se kokonaisuus onkin vasta ihanuus!

Värikästä. Energiaa lisäävää. Näillä jos jaksais mennä hissukseen kohti kevättä.

Iloa tuo myös edistyvä remppa. Kattoikkuna odottaa asennusta. Rakennustyöt alkaa ensi keskiviikkona. Eilen nukkumaan mennessä mies lupasi, että 1.4 nukutaan omassa makuuhuoneessamme. Can't wait!

Palaan pian asiaan taas.. 

Mikä nimeksi lapselle?

(Kuva netistä)

5-vuotias tytsy tuli huutaen keittiöön: "Äiti, nyt mä tiedän, mikä 

pikkuveljen nimeksi tulee?" Äiti: " Noohh?!?" Tytsy: "TOPI!" 

Äiti: "No mistäs sinä tuon nimen keksit?" Tytsy: "No pikku-

kakkosesta tietty!" Näin meillä..  :-) No topi on kyllä kiva, mutta..

'Mikä lapselle nimeksi' on melkein yksi kiinnostavimmista aiheista lapsen saantiin liittyen. Ne, jotka minut tuntee paremmin tietävät että tästä aiheesta on puhuttu ja paljon.. ja  pitkän aikaan. Hyvin monta vuotta sitten lasteni nimeksi piti tulla Karl-Patrik ja Blanca. No ei ihan tullut ja hyvä näin. Vielä paljon ennen niitä, Neuvosto-Eestissä asuessani Laura nimi oli mielestäni se kaunein tytön nimi. No edelleenkin se nimi kuulostaa minusta kauniille ja jopa mukavan eksoottisen tavalliselle, mutta-mutta..  Mikä sitten nimeksi? Mmm.., VERY good question!

Sekaparien ja maahanmuuttajataustaisten nimivalintoja on aina mielenkiintoista seurata. Miten nimen kanssa toimitaan? Kunnioitetaanko ns. molempien vanhempien juuria ja valitaan nimi mukavasti sekoitellen? Tai otetaanko ns. helppo valinta ja kansainvälinen nimi? Tai otetaanko reilusti esimerkiksi nimi uudesta kotimaasta? Haittaako, jos jompikumpi/ molemmat tuntevat/ tietävät saman nimisiä?

Menin googlaamaan Eestin, Tanskan, Suomen suosituimpia nimiä, ja hetken päätin miettiä miten lähden asiaa kommentoimaan. En lähdekkään. Jokainen antaa lapsellensa sen nimen, minkä katsoo sopivaksi, tykätään me muut siitä tai sitten ei - makuasia.  Mutta siinä olen jyrkästi sitä mieltä, että sekaparien kohdalla tilanne on hieman monimutkaisempi..

Olen huomannut, että oma makuni on muuttunut vuosien varrella melkoisesti. En missään tapauksessani halunnut/voinut ennen antaa lapselleni hyvin suosittua nimeä, nyt sillä ei ole lainkaan väliä. Myös oman suvun vanhat nimet rupesivat kiinnostamaan. Perheen/ lapsen sukunimen sopivuus etunimeen vaikuttaa melkoisesti - ei Matti Jacksonia! Ja puolison maku vaikuttaa melkoisesti.  En voisi jyrätä  omaa tahtoani läpi, välittämättä lapsen isän mielipiteestä. Yhtäkkiä siis huomasinkin sulkevani pois ne hänen inhoamat nimet. Ensimmäisen lapsen kohdalla mulla oli nimi tytölle, muttei mies suostunut moiseen.. (ei tullut tytön nimeksi Uma).  Teimme nimilistoja molemmat, vaihdettiin ja ruksattiin pois ne mistä ei tykätty. 

Nykyinen tytsyn nimi pyöri listoilla, muttei ollut kummankaan lemppari (Mona). Tytön synnyttyään tuntuikin nimi vallan sopivalta. Vastaavanlaista tilannetta toivon seuraavankin kohdalle. Tyttö sai vielä toisen nimen, vaikka olimme jo kerenneet päättää että tulee vain 1 etunimi. Mummoni kuoli muutama viikko ennen tyttöni syntymää ja mummon nimi tuli tytölle toiseksi nimeksi. Sielä se nyt on ja saa ollakin.

Tällä kerralla mennään samalla tyylillä. Koneella on lista, minne lisätään ja ruksataan pois. Nyt listalla pyörii noin kymmenisen nimeä, joista molemmilla ne omat suosikit.. Toisaalta itse kyllä myönnän etten oikein ole mistään varma, tai sitten olen..tai sitten en.. Miten teidän lapsi on saanut nimen?

Mut meidän periaatteina:

• Ei susisevia kirjaimia
• Kuulostaa nimelle molempien kielillä (+ enkuksi)
• Ns. klassisia nimiä (kai?!?)
• Molemmat vanhemmat pitävät nimestä

Asiallisia ehdotuksia otetaan vastaan!

(Kuva netistä)

* * *

Pöydällä on 3 kimppua kukkia tytsyn synttäriviikolta. Ovat hieman kuihtuneita, mutten ole vielä raaskinut pistää pois. Uusia pitää hankkia, huom PITÄÄ! :) 

Nyt on lääkäreissä ravaamisen viikko alkanut. Tänään sain 3-viikkoa sairaslomaa lisää ja labratutkimuksiin lähetteen. Huomenna sitten naisten- ja lastenklinikalle pelokkain ja jännittävin tuntein. Mantrana 'kaikki menee hyvin' edelleen.

ps.   Otetaan vastaan myös "täydellisten"

yhdistelmävaunujen myynti-ilmoituksia 

(vaikka muutama  varteen otettava vaihtoehto 

jo odottaa... Silti, saa tarjota kommenttiboxiin!

Onpa hurahtanut aika nopsaa. Viikonloppu jo melkein ohi.. Loppuviikosta saimme hyviä uutisia. Kotimme myyntiarvoa käytiin arvioimassa. Ennen sitä siivousta ja stailausta, uhh! Sitten leipomista ja jutustelua. Kiinteistönvälittäjä kehui persoonallista kotia, joka poikkeaa valtavirrasta positiivisesti. Loppuillasta kipuilin niin kovasti, ettei nukkumisesta tullut mitään. Opetus, älä häsää! Mutta tuntui se hyvälle, kun kotia kehuttiin ja sen arvo nousi melkoisesti. Nyt remppa loppuun... pliiiiis! Sen jälkeen oli oltava taas niin hissukseen, et... (lue: mälsää!)

Tämänhetkinen tilanne siis se, että koko perhe nukkuu tytsyn huoneessa. Mutta lupaan, lähiaikoina (lue:talven aikana) uusia kuvia pelkästään tytsyn huoneesta, ei makuuhuone yhdistelmästä. Can't wait!

* * *

Tänään oli päästävä ulos. Mies ja tytsy mäkeen, minä kamera kaulassa hissukseen kävelyä ja klik-klik-klik. Sen jälkeen piirsimme kortteja Tanskan isovanhemmille.

Tanskan vaarille tytsyltä lämpöiset terveiset! Ikävä on! (Vaari seuraa blogia ja toivoi lisää kuvia).

Ensi viikolla tapahtuu. Remppa-asioita hoidetaan, käydään labrassa, 3:lla eri lääkärillä.. Uhh! Silti, toivon teille jokaiselle ja itselleni levollista ja positiivista viikkoa!

Pulinaa

Ihan mukava torstai. Tapasin työkavereita. Sain kukkia. Söin hyvän lounaan ja maistelin paljon erilaista jäätelöä. Kahvilan sedät kehittivät uusia makuja ja 3 rohkeaa naista olivat koekaniineja - tervajäätelö (mm...not too good), suklaachili (nam! Ja reilu chilin vähennys), baileys (ihana, pehmeä..). Anyway, kiva kahvila jossa hyvä palvelu se on vasta ihanaa! Muutenkin, hyvä asiakaspalvelu on sitä jotain. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta se ei ole sitä todellakaan. Olen päättänyt, että mainitsen (kehun, kiitän..) ääneen kun sitä saan.

Lääkärin neuvosta kävelen sen minkä pystyn, melkoinen näky se onkin.

Poikkesin paikallisessa sokoksessa, jossa loput aletuotteet olivat 70% alessa. Yeah, ostin 2 hyvin edullista piirakkavuokaa (kunnon nainen!) ja tyylikkäät lyhdyt (2kpl) valkoisille rappusille. Vain rappuset puuttuvat. Pakko (pakko-pakko-pakko-pakko!!!!) saada tämä koti joskus valmis ja mukaan lukien ne eteisen valkoiset rappuset yläkertaan ja mun seinä valokuvineen.

Tein terveellistä keittoa perheelleni. Köllötimme koko perhe peiton alla sohvalla pulisten ja silitellen.  Katsoin TV2:n Satuhäät ohjelman ja mumisin. Tykkään hirmuisesti katsoa hääohjelmia. Mies ihmetteli, miksi edes katson, kun kerran mumisuttaa. Tärkeintä kuitenkin on, että ohjelman parilla on hyvä olla toistensa kanssa, eikö niin? 

Ihan hyvä torstai. Kiitos siitä perheelleni ja työkavereilleni!

ps. Ystävä oli käynyt matkamessuilla. 

Oihh, kuinka kaipaankaan reissuun! Sen

aika ei vaan ole nyt. Mutta tuleehan se taas?

Minne ja miten sinä matkustaisit, jos mikä 

tahansa olisi mahdollista? ...Kenet ottaisit 

mukaan? Miksi? ...Lähtisitkö yksin?

Hiluja rakkaalta

Nyt on leikitty (lue: taisteltu) bloggerin kanssa. Blogi saa hetken levähtää siis muokkaukselta. Mut se täytyy sanoa, ettei ole helppoa se muokkaus/ uudistus/ mikä onkaan, jos ei tiedä mitä ja miten on tekemässä. Onko teillä muilla ollut "kriisejä" blogin teknisen puolen kanssa? Enhän ole ainut?

(Grr, nyt pomppii tekstit ja kuvat miten sattuu...ggrr...KAKKA!)

*

Asiasta paljon tärkeämpään - rakas.

Rakas on ollut viime aikoina tosi rakas ja osoittanut sen olemalla läsnä, tukemalla, lohduttamalla, kuuntelemalla ja rutistamalla uudestaan ja uudestaan. Jouluna osoitti rakkauttaan korulla, johon oli itse ihastunut (ja tiesi kyllä minun pitäväni siitä). Monella se on, mutta silti pidän. Naisen ääni.

Joulun jälkeen Helsingissä päivänä jolloin lapsemme diagnoosi selvisi sain toisen korun, 'everything will be fine' korun/ spinning jewelry'n sormukset. Ihailin niitä jo kesällä Tanskassa, nyt ne on sormessani, 3kpl itse valitsemiani. Nyt vasemmassa nimettömässäni on kolmesta sormuksesta koostuva valkokultainen teetetty sormus ja oikeassa nimettömässä 'everything will be fine' sormus. Vink-vink, oikeaan mahtuisi muutama spinning lisää.. :-)

http://www.spinningjewelry.com/fi/Home.aspx

..Näin ne päivät kuluu, vaikka onkin niin hissukseen. Viimeisin suuri saavutus oli viime viikko - selvisin kivuista huolimatta. Viime viikko meni siis  lähinnä tytsyn 5-vuotis synttäreiden merkeissä. Kakkuja ja piirakoita leivoin ja yhdessä niitä syötiin. Suolaisina piirakoina oli (kinuskikissan sivuilta) chilitonnikalapiirakka, pestomozzarellapiirakka ja texmexkanapiirakka.  Lisukkeena salaattia. Nam, varsinkin 2 viimeistä piirakkaa olivat maukkaita, joita varmastikin teen joskus uudestaan, tyylini mukaan sovellettuna. Täytekakun (2kpl) täytteenä oli kuningatarmascarponea ja mangobanaanimascarponea. Ei mitään kevyttä, mutta maistuvaa. Viikonloppu oli leppoisa, kiitos siitä ystäville. Tytsy sai ihania lahjoja ja rakasti huomiota. On se 5-vuotias jo niin... iso tyttö. Viime aikoina varsinkin tytsy on kysynyt paljon elämään liittyviä vaikeitakin kysymyksiä. Siinä on sitten ollut pohdittavaa.

Tulevan makuuhuoneen asiat edistyvät (vihdoinkin). Kattoikkuna on tilattu, remppamies buukattu ja työt voivat alkaa seuraavien viikkojen aikana.. Kunpa kaikki menisi mutkattomasti...

Bloggerin kanssa olen taistellut monta iltaa. Tuskaisen taistelun jälkeen pääsin jopa blogini muokkaustilaan.. Yeah! Joko minä olen erittäin tumpelo tai jossain muussa on vikaa.  

Mieli.. se mieli, mikä muuttuu päivän aikana moneen kertaan. Viime aikoina ihmiset ovat osoittaneet lämpöä ja välittämistä ja se vasta on saanutkin minut itkemään.. On tullut ihanaa postia ja Anni on itkenyt. Sähköpostia tuli ja taas itkettiin.. Ja tänään tuli blogiystävältä  P A K E T T I ... ja tietenkin taas itkettiin.. Kiitos sydämellinen kun välitätte, ajattelette, tuette, olette olemassa.  

Ensi viikko..UHH.. On neuvolalääkäriä ja sikiötutkimusta ja lastenklinikkaa Helsingin päässä. Jännittää, pelottaakin, mutta kaikki menee hyvin.. Vauva kasvaa ja potkii. Masu kasvaa. Niin sen kuuluukin, kunhan ei ihan liikaaa..

Näillä mennään tänään. Huomenna taistellaan lisää bloggerin kanssa..

 

Tänään ollaan oltu taas tosi hissukseen. Huohh. Vähän pyykkäilty ja selailtu läpi satoja kakku- ja piirakkaohjeita. Viikonloppuna juhlistetaan tytsymme synttäreitä, mutta ihan lähipiirin kesken. Lastenjuhlat peruuntuivat.

Teen täytekakun ja suolaisen piirakan salaatin kera.. Ei välttämättä kovin lapsellista, mutta meidän tyttö syökin ns. kaikkea.. Kunpa olisi hyvä leipuri/ruoanlaittaja. Mä kun vaan olen semmoinen soveltaja. Juuri koskaan en tee 100% ohjeen mukaan, jostain syystä aina pitää käydä muuttamaan ja sitten lopputuloksesta ei ole varmuutta. Syödyksi ovat tulleet ruoat ja kai nytkin. Aloitin jo kattaushommat ja valmistelut tänään, jotta jäisi mahdollisimman vähän tekemistä perjantaille. Tiedän, että en jaksa paljon.. Kattausliinana käytin tapettia, johon kirjoitan jokaisen paikalle nimet.. Bongasin sen äskettäin jostain blogista ja sovelsin. Koristeena pöydällä keltaista, punaista ja vihreää serpentiiniä, vihreät (hääpuvun vihreät) servetit juomalaseissa. Värikkäitä kynttilöitä vielä ajattelin, mutta taitaapi tulla ahdasta ruokapöydässä. Huomenna jatketaan, hissukseen.

Postissa tuli epikriisi. Huohh.. Asiat pyörii päässä ihan liikaa. Yritän lukea, surffailla netissä/blogeissa ja olla miettimättä/murehtimatta, ei aina ihan onnistu. 

Tänään kävi remppamies. Kuukauden vaihteen paikkeilla alkaisi parin viikon rakennusurakka makuuhuoneessa, kunhan vaan tulee luvat kaupungilta. En malta odottaa, siis en pölyä tai mölyä..vaan sitä makuuhuonetta! 

Että näin..taas... zzz...

Tyttäremme synttäripäivä oli hyvä päivä. Aamulla tyttö heräsi synttärilauluun ja sai avata yhden paketin, balleriina-nuken. Täys kymppi!  Nukke lähti mukaan päiväkotiin. Siellä juhlistettiin päivää ilmaan heitoilla ja pienellä lahjalla. Tyttö oli itse valinnut aarrearkusta itselleen helmet.  Ennen tytön hakua päiväkodista, haimme THE kukkakimpun. Täysi kymppi taas!  Kotiin palattuamme avasimme lahjoja ja juttelimme tietokoneen ja puhelimen välityksellä isovanhempien kanssa. Kiitettiin runsaista lahjoista ja iloittiin. Sitten tyttö sai päättää, minne haluaisi mennä syömään ja tytön toiveessa oli se pallomeri ja hamppari -> Hesburger. Siellä syötiin juhlaillallinen ja peuhattiin pallomeressä, kun äiti ja isä juttelivat henkeviä (mistä ei puuttunut kyyneleitä). Kotiin palattuamme leikimme uusilla legoilla ja söimme palan kakkua.  Kiva päivä, josta jäi hyvä mieli koko perheelle.

Meiltä vanhemmilta tytsy sai lahjaksi uuden repun, ns.oikean repun josta äiti taisi olla enemmän innoissaan kuin tyttö.. Vastaavasta repusta kertoi RuusuLiisa blogissaan juuri tänään, hassua! Reppu on ihana, eikä äitiä harmittanut yhtään että kaupassa oli vaaleanpunaiset loppu..  ;) Taidan haluta samanlaisen (aikuisten kokoisen).. hihh! Oltaisiin samiksia tytsyn kanssa.

 

 

Kuva: www.retkiaitta.fi 

Nyt tytsy on unten mailla ja äiti voi rauhassa kipuilla sohvalla. Näin se menee täällä sairaslomalaisella..  Mielialat menee laidasta laitaan ja murhe ja huoli on mielessä kun muut asiat on tehty ja ajateltu. Mut näillä mennään ja etetnpäin. Kiitos tästä päivästä!

1.11.2011. 5-years

*

Hän tuo iloa ja huoltakin.
Hän opettaa ja haastaa.
Hän haluaa läheisyyttä ja
roppakaupalla huomiota.

Hän yllättää ja pistää hiljaiseksi.
Hän kyselee-kyselee ja kyselee.
Hän miettii ja pohtii, joskus mureh-
tiikin. Hän huolehtii ja välittää. Hän
saa meidät keskittymään siihen tärkeim-
pään. Hän ymmärtää ja on ymmärtämättä.

Hän on minun tyttöni. Hän on meidän tyttömme.

*

1 postaus/ päivä -> terapeuttista.

Vuoden vaihteessa juhlimme sukulaisemme, itseasiassa perheenjäsenemme häitä pienimuotoisesti. Huonosta voinnista huolimatta, yritin olla päivän menossa mukana auttamassa niin paljon kuin mahdollista. Päivästä tuli vaatimattoman tunnelmallinen ja lämminhenkinen. Kävin asioimassa paikallisessa kukkaupassa oikein urakalla. (Jos jollekin on vielä epäselvää: rakastan hyviä kukkauppoja, sen tuoksuja ja itseasiassa koko hässäkkää. Ja aika usein unelmoinkin työstä kukkien parissa..) Asioin kyseisessä kaupassa aina, kun on asiaa kukkakauppaan, se on se mun luottokukkakauppa. Lähipäivinä 5-vuotta täyttävä tyttöni oli mukana ja ihan innoissaan. Tilasin sulhaselle vieheen, morsiamelle pienen kimpun ja uudenvuodenkyläilyä varten 'vapaat kädet & räväkän' kimpun. Tyttö tykkää käydä kukkakaupassa ja tuntee jo täditkin aika hyvin. Kovaan ääneen ilmoitti, ettei toivo synttärilahjaksi mitään niin paljon kuin ihanaa kukkakimppua! Saan kuulemma itse valita, kunhan on ihana ja siinä on mukana vihreätäkin ja ihana nauha. Lupasin sen hankkia ja myhäilin tyytyväisenä.. Tiistaina käyn hankkimassa kimpun ja myhäilen tyytyväisenä taas. Tyttö tykkää kauniista asioista. Tyttö huomaa, kun kotona on siivottu ja vaihdettu tavaroiden paikkoja. Tyttö on esteetikkö, niinkuin äitinsäkin. Minun tyttöni. Toivottavasti ihana kukkakimppu ilahduttaa tyttöäni pitkään.

Tänään ollaan pakattu tytön synttärilahjoja, ihan kuin joulu taas. Melkein laitoin 'Merry Christmas' paperiinkiin, kun se tuossa vielä pyöri. Tytölle etsittiin jo joululahjaksi ns. tyttöjen legoja, siis isompien tyttöjen sarjoja. Ikäväkseni huomasin ettei niitä juurikaan ole ja minä en ymmärrä miksei? On ennen ollut, eikö niin? Kuvitelkaa, millaista on niitä etsiä, kun meillä asuu kotona lego-isi, jonka lego-isovanhemmat toivovat meidän ostavan tytölle kyseisiä leluja ja meidän PITÄÄ ne löytää.. Muuten meidän tytöstä ei tule kunnon lego-tyttöä. Etsiminen tuotti tosi köyhän tuloksen, sen ainoan setin mikä kaupoista löytyi ostettiin.. Mutta, voi LEGO sentään, minkä olet mennyt tekemään, jos et enää suunnittele ns. tyttöjen legoja...

Joitain päiviä sitten ehdotin miehelleni, jos maalattaisiin olkkarin seinät vaaleaksi. Olisittepa nähneet miehen ilmeen. Tykkään oranssista/ terra cotasta, vaihtelua ja valoisuutta voisin huolia lisää.. ehdotin myös hyvin monen huonekalun maalaamista, miehen ilme ei ollut sen innostuneempi.. Heh! Toivoin, että jos mies lähtisi vaihtamaan olkkarin järjestystä, uhh ilme taas kertoi kaiken.. hymyili tosin jo. Kun ehdotin usean tuhannen euron unelmavitriinin hankkimista, mies kysyi ettenkö minä koskaan lopeta.. En minä kai..  :-) Tulisiko joku vapaaehtoinen sisustussuunnittelija meille suunnittelemaan toimivan ja ihanan olkkarin?  Toisiko se samalla ihastuttavat kalusteetkin mukana?

Tällaista näin tänään. Hyvää viikon alkua! Meillä juhlistetaan tyttöämme ja tavataan perhettä ja lähisukulaisia.. ystäviäkin.  :) Lastenjuhlat siirettiin kevääseen, voimat ei nyt siihen riitä. Kakku leivotaan, vaikka mikä ois..

Kiitos ymmärryksestä, lohduttavista sanoista, 

tuesta ja lämmöstä koskien aiempaa postausta!

Kaikki menee hyvin ja kaikella on tarkoituksensa.

***

Kuuntelen slaavilaisia romansseja (TV2, gaalakonsertti) ja sisälläni asusteleva

pikkuvenäläinen taisi innostua. Soitin äidille ja käskin pistämään telkun päälle.

Tiedän, äiti tykkää. Muistan lapsuudestani Neuvosto-Eestissä ne kotoisat illat

äidin kainalossa katsellen venäläisiä konsertteja kun isi korjasi kylän autoja auto-

tallissaan ja veli luuhasi kylillä kavereidensa kanssa.  Kaipaan Venäjälle ja venäläisiä

tuttaviamme. Mun muistoissa Venäjä on lähinnä Pietari tai Petroskoin alue Venäjän 

Karjalassa, mutta uskokaa pois, mun muistot ei oo täys kurjuutta ja köyhyyttä vaan jotain

ihan muuta. Ne on täys iloa, kulttuuria, makuja, tuoksuja ja ääniä... nautintoja. Ei uskois

ehkä, ellei ole ollut sen kulttuurin sisällä. Monet venäläiset elokuvat osaan vieläkin ulkoa ja 

lapsuuteni piirretyt eivät olleet lainkaan huonommat kuin Disney't ja yms. Ja kiinnostus 

venäläiseen musiikkiin ei ole hävinnyt. Kielitaitoni on kärsinyt vuosien aikana, unelma 

olisi pitää sitä yllä ja kehittää. Pitäisi siis matkata Venäjälle eikä vain päiväksi. Lähteekö

joku mukaan? Ehkä otan äitini...  ;)     ...Pikkuvenäläinen sisältäni ei siis ole poistunut!

ps. Ja gaalakonsertin juontajakaan (Mikko Leppilampi)

ei ärsytä niin paljon, kuin joskus ennen. Kaikkeen sitä tottuu..

Tämä ärsytys ei siis poistunut pelkästään tämän konsertin juonnolla

ja laulamalla aika hyvin My Way'n, vaan TOSI pikkuhiljaa. 

Olenpas minä  reilu... yeah, it was my way...

Aika kevyt postaus eiliseen postaukseen verrattuna.

Tämä siis ihan tietoinen valinta ja osa mun suunnitelmaa...

Täältä tullaan..

Nyt annan tulla, enemmän tai vähemmän...

Päivät kuluu, hissukseen. Ystävänä on hiljaisuus ja musiikki, ihanat läheiseni ja ikkunan takana satava lumi. Joskus harvemmin telkku ja hömpät, useammin netti.. Yksi ystäväni lähti jo - joulukuusi. Naura vaan, mutta musta sitä oli vaan niin ihanaa tuijottaa. 

Montaa asiaa en pysty tekemään huonon fyysisen vointini takia, toisia en vaan jaksa. Olen iloikseni kuitenkin huomannut että itsesyytökset tekemättömyydestä ja suorittamattomuudesta on vähentyneet. Onneksi!

Sairaslomalla siis mennään, sen verran kivuliasta on liikkuminen. Ohh... Viime kuukausien aikana olen tajunnut todellakin, miten tärkeää on hyvät hoitajat/ lääkärit. Mulla on ihana neuvolatäti, vielä ihanampi neuvolalääkäri. (By the way, ulkomaalainen ja miespuolinenkin vielä! Mut ihan älyhyvin hoitaa hommansa!! Tuommoiset pitäisi palkita julkisesti..)

Kesti tovin, ennenkuin rohkenin kirjoittamaan tänne murhetta ja kipua tuovaa asiaa, mikä pyörii päässäni jos ei koko ajan, niin ainakin suurimman osan ajasta. Tässä pinnallisesti ja lyhyesti:

Rakenneultrassa selvisi että silloin n. 21 viikolla olevalla masuasukkaalla ei ole kaikki ihan hyvin. Jollekin mainitsin, että jotain aavistin. Saimme lähetteen sikiötutkimukseen naistenklinikalle. Tietämättömyyden aika (eli joulu...) oli pahinta. Saimme ajan pian joulun jälkeen. Asiantuntia kertoi löydöksen olevan CCAM keuhkoissa (kystinen kasvain). Sen kanssa nyt elämme. Pelottaa, jännittää, mutta olemme hyvin toiveikkaita. 

Hetkeen (jouluna) emme enää puhuneet mahdollisista lastenvaunuista, eikä edes nimistä. Nyt puhutaan taas. Tänään olin tehnyt listan nimistä vauvalle ja annoin sen miehelleni. Hän poisti muutaman ja sitten innostui itsekin tutkimaan nimisivuja netistä. Olipa meillä tovi hauskaa. Nyt niitä nimiä on. On muuten mielenkiintoisia nämä sekameteliperheiden nimivalinnat. Me menemme ns. ei suomalaisella linjalla, helpolla, ei susisevia kirjaimia, ns.klassisilla ja ns.kansainvälisillä nimillä, ja molempien taustat huomioiden.. Siitä enemmän myöhemmin.. Nimiaihe on mua aina kiehtonut, miten kukin lapsi saa nimen, siitä lisää toiste.. (hups, mikä pomppu toiseen aiheeseen).

Nyt käymme tutkimuksissa kuukaisttain. Varsinkin seuraava kerta pelottaa. Mutta siksi juuri hoen aiemmin bloggauksissani mainistemaani mantraa - kaikki menee hyvin!!! Ja niinhän se meneekin.

Murhetta ja huolta siis on, mutta pahemminkin olisi voinut olla. 

Että näin. Jokunen teistä varmaankin miettii, ettei itse ehkä olisi tänne  asiaa kertonut, minä nyt päätin kertoa. Helpotti. Kiitos kun jaksoit lukea.

ps. Blogien lukemisesta on muutenkin tullut hyvää mieltä 

viimeaikoina. Kiitos, kun jaksatte kirjoittaa. Joskus teidän 

kirjoittamillanne asioilla on melkoisen suuri merkitys lukijalle. 

Joskus taas sen täydellisen tai juuri oikeanlaisen valokuvan 

näkeminen tuottaa suurta iloa. Ja sitä tarvitaan.

*

Vuoden ensimmäinen teksti. Kävin sentään vaihtamassa joulubannerin pois. Tässä 

sitä ollaan, sairaslomalla. Tähän asti oli siis 3viikko vapaita (+lomaa) minkä vietin 

hissukseen.. Hitsit, paljon on ajatuksia ja sekavia tunteita, tekstiksi en niitä vielä saa. 

Kaikki aikanaan, ehkä. Tulin vain sanomaan ääneen, että olen kiitollinen.. ja nöyrä.. 

ja olen täällä. Toivotan toiveikasta ja positiivista uutta 2011 vuotta! Ja... ja kiitos viime

vuodesta niille, jotka ovat siinä mukanani kulkeneet. Se oli hyvä vuosi se, ylä- ja alamäkineen.

*