9.1.11

1 postaus/ päivä -> terapeuttista.

Vuoden vaihteessa juhlimme sukulaisemme, itseasiassa perheenjäsenemme häitä pienimuotoisesti. Huonosta voinnista huolimatta, yritin olla päivän menossa mukana auttamassa niin paljon kuin mahdollista. Päivästä tuli vaatimattoman tunnelmallinen ja lämminhenkinen. Kävin asioimassa paikallisessa kukkaupassa oikein urakalla. (Jos jollekin on vielä epäselvää: rakastan hyviä kukkauppoja, sen tuoksuja ja itseasiassa koko hässäkkää. Ja aika usein unelmoinkin työstä kukkien parissa..) Asioin kyseisessä kaupassa aina, kun on asiaa kukkakauppaan, se on se mun luottokukkakauppa. Lähipäivinä 5-vuotta täyttävä tyttöni oli mukana ja ihan innoissaan. Tilasin sulhaselle vieheen, morsiamelle pienen kimpun ja uudenvuodenkyläilyä varten 'vapaat kädet & räväkän' kimpun. Tyttö tykkää käydä kukkakaupassa ja tuntee jo täditkin aika hyvin. Kovaan ääneen ilmoitti, ettei toivo synttärilahjaksi mitään niin paljon kuin ihanaa kukkakimppua! Saan kuulemma itse valita, kunhan on ihana ja siinä on mukana vihreätäkin ja ihana nauha. Lupasin sen hankkia ja myhäilin tyytyväisenä.. Tiistaina käyn hankkimassa kimpun ja myhäilen tyytyväisenä taas. Tyttö tykkää kauniista asioista. Tyttö huomaa, kun kotona on siivottu ja vaihdettu tavaroiden paikkoja. Tyttö on esteetikkö, niinkuin äitinsäkin. Minun tyttöni. Toivottavasti ihana kukkakimppu ilahduttaa tyttöäni pitkään.

Tänään ollaan pakattu tytön synttärilahjoja, ihan kuin joulu taas. Melkein laitoin 'Merry Christmas' paperiinkiin, kun se tuossa vielä pyöri. Tytölle etsittiin jo joululahjaksi ns. tyttöjen legoja, siis isompien tyttöjen sarjoja. Ikäväkseni huomasin ettei niitä juurikaan ole ja minä en ymmärrä miksei? On ennen ollut, eikö niin? Kuvitelkaa, millaista on niitä etsiä, kun meillä asuu kotona lego-isi, jonka lego-isovanhemmat toivovat meidän ostavan tytölle kyseisiä leluja ja meidän PITÄÄ ne löytää.. Muuten meidän tytöstä ei tule kunnon lego-tyttöä. Etsiminen tuotti tosi köyhän tuloksen, sen ainoan setin mikä kaupoista löytyi ostettiin.. Mutta, voi LEGO sentään, minkä olet mennyt tekemään, jos et enää suunnittele ns. tyttöjen legoja...

Joitain päiviä sitten ehdotin miehelleni, jos maalattaisiin olkkarin seinät vaaleaksi. Olisittepa nähneet miehen ilmeen. Tykkään oranssista/ terra cotasta, vaihtelua ja valoisuutta voisin huolia lisää.. ehdotin myös hyvin monen huonekalun maalaamista, miehen ilme ei ollut sen innostuneempi.. Heh! Toivoin, että jos mies lähtisi vaihtamaan olkkarin järjestystä, uhh ilme taas kertoi kaiken.. hymyili tosin jo. Kun ehdotin usean tuhannen euron unelmavitriinin hankkimista, mies kysyi ettenkö minä koskaan lopeta.. En minä kai..  :-) Tulisiko joku vapaaehtoinen sisustussuunnittelija meille suunnittelemaan toimivan ja ihanan olkkarin?  Toisiko se samalla ihastuttavat kalusteetkin mukana?

Tällaista näin tänään. Hyvää viikon alkua! Meillä juhlistetaan tyttöämme ja tavataan perhettä ja lähisukulaisia.. ystäviäkin.  :) Lastenjuhlat siirettiin kevääseen, voimat ei nyt siihen riitä. Kakku leivotaan, vaikka mikä ois..

2 comments:

Nonna said...

Meilläkin oli toiveita olohuoneen maalauksesta, ja samanlaiset ilmeet täälläkin isännällä... Unelmoin siis ja ehdottelen vaivihkaa. Ehkä joku päivä... (Olohuoneen sisäkatto siis pitäisi maalata.)

Mukavaa, leppoisaa viikkoa sinulle!

anni said...

Kiitos Nonna.. heh..en siis ole ainut! :) en mä valita. Mukavaa viikkoa sinullekin!