26.1.11

Mikä nimeksi lapselle?


(Kuva netistä)


5-vuotias tytsy tuli huutaen keittiöön: "Äiti, nyt mä tiedän, mikä 
pikkuveljen nimeksi tulee?" Äiti: " Noohh?!?" Tytsy: "TOPI!" 
Äiti: "No mistäs sinä tuon nimen keksit?" Tytsy: "No pikku-
kakkosesta tietty!" Näin meillä..  :-) No topi on kyllä kiva, mutta..



'Mikä lapselle nimeksi' on melkein yksi kiinnostavimmista aiheista lapsen saantiin liittyen. Ne, jotka minut tuntee paremmin tietävät että tästä aiheesta on puhuttu ja paljon.. ja  pitkän aikaan. Hyvin monta vuotta sitten lasteni nimeksi piti tulla Karl-Patrik ja Blanca. No ei ihan tullut ja hyvä näin. Vielä paljon ennen niitä, Neuvosto-Eestissä asuessani Laura nimi oli mielestäni se kaunein tytön nimi. No edelleenkin se nimi kuulostaa minusta kauniille ja jopa mukavan eksoottisen tavalliselle, mutta-mutta..  Mikä sitten nimeksi? Mmm.., VERY good question!

Sekaparien ja maahanmuuttajataustaisten nimivalintoja on aina mielenkiintoista seurata. Miten nimen kanssa toimitaan? Kunnioitetaanko ns. molempien vanhempien juuria ja valitaan nimi mukavasti sekoitellen? Tai otetaanko ns. helppo valinta ja kansainvälinen nimi? Tai otetaanko reilusti esimerkiksi nimi uudesta kotimaasta? Haittaako, jos jompikumpi/ molemmat tuntevat/ tietävät saman nimisiä?

Menin googlaamaan Eestin, Tanskan, Suomen suosituimpia nimiä, ja hetken päätin miettiä miten lähden asiaa kommentoimaan. En lähdekkään. Jokainen antaa lapsellensa sen nimen, minkä katsoo sopivaksi, tykätään me muut siitä tai sitten ei - makuasia.  Mutta siinä olen jyrkästi sitä mieltä, että sekaparien kohdalla tilanne on hieman monimutkaisempi..

Olen huomannut, että oma makuni on muuttunut vuosien varrella melkoisesti. En missään tapauksessani halunnut/voinut ennen antaa lapselleni hyvin suosittua nimeä, nyt sillä ei ole lainkaan väliä. Myös oman suvun vanhat nimet rupesivat kiinnostamaan. Perheen/ lapsen sukunimen sopivuus etunimeen vaikuttaa melkoisesti - ei Matti Jacksonia! Ja puolison maku vaikuttaa melkoisesti.  En voisi jyrätä  omaa tahtoani läpi, välittämättä lapsen isän mielipiteestä. Yhtäkkiä siis huomasinkin sulkevani pois ne hänen inhoamat nimet. Ensimmäisen lapsen kohdalla mulla oli nimi tytölle, muttei mies suostunut moiseen.. (ei tullut tytön nimeksi Uma).  Teimme nimilistoja molemmat, vaihdettiin ja ruksattiin pois ne mistä ei tykätty. 

Nykyinen tytsyn nimi pyöri listoilla, muttei ollut kummankaan lemppari (Mona). Tytön synnyttyään tuntuikin nimi vallan sopivalta. Vastaavanlaista tilannetta toivon seuraavankin kohdalle. Tyttö sai vielä toisen nimen, vaikka olimme jo kerenneet päättää että tulee vain 1 etunimi. Mummoni kuoli muutama viikko ennen tyttöni syntymää ja mummon nimi tuli tytölle toiseksi nimeksi. Sielä se nyt on ja saa ollakin.

Tällä kerralla mennään samalla tyylillä. Koneella on lista, minne lisätään ja ruksataan pois. Nyt listalla pyörii noin kymmenisen nimeä, joista molemmilla ne omat suosikit.. Toisaalta itse kyllä myönnän etten oikein ole mistään varma, tai sitten olen..tai sitten en.. Miten teidän lapsi on saanut nimen?

Mut meidän periaatteina:
  • Ei susisevia kirjaimia
  • Kuulostaa nimelle molempien kielillä (+ enkuksi)
  • Ns. klassisia nimiä (kai?!?)
  • Molemmat vanhemmat pitävät nimestä

Asiallisia ehdotuksia otetaan vastaan!


(Kuva netistä)


* * *


Pöydällä on 3 kimppua kukkia tytsyn synttäriviikolta. Ovat hieman kuihtuneita, mutten ole vielä raaskinut pistää pois. Uusia pitää hankkia, huom PITÄÄ! :) 

Nyt on lääkäreissä ravaamisen viikko alkanut. Tänään sain 3-viikkoa sairaslomaa lisää ja labratutkimuksiin lähetteen. Huomenna sitten naisten- ja lastenklinikalle pelokkain ja jännittävin tuntein. Mantrana 'kaikki menee hyvin' edelleen.

ps.   Otetaan vastaan myös "täydellisten"
yhdistelmävaunujen myynti-ilmoituksia 
(vaikka muutama  varteen otettava vaihtoehto 
jo odottaa... Silti, saa tarjota kommenttiboxiin!

16 comments:

Niina K said...

Ennen tytön syntymää mulla oli kaksi kovaa nimisuosikkia tytölle Anna-Maija ja Adele ja pojalle Antti tai Arttu. No toisin kävi Tytöstä tuli Iida Amalia Iida nimen päätti tytön isä (isällään nimi kulkee suvussa) ja Amalia tuli yhdeltä siskon vanhalta nallelta. Ja aina on se jos, eli jos olisin saanut sen toisen lapsen niin sen imeksi olisi tullut joko Alma Emilia tai Elma Helena (Oman rakkaan mummoni nimet.) Minusta vironkielinen tytön nimi Leili on myös äärettömän kaunis, siinä on niin kaunis sointi. :) Minusta ne Iida.

Niina K said...

Siis ne Iida amalia ja Alma emilia olis sointuneet jotenkin niin hyvin yhteen.. Jostain syystä kommentista näkyi ensin vain osa.

RuusuLiisa said...

Meidän neitokaisella on 3 nimeä. Ja sointuvat mielestäni hyvin yhteen. Kaksi nimistä on suvuissamme kulkevia nimiä, jotka päätettiin antaa jo silloin kun raskaus oli sen verran pitkällä, että uskalsi nimiä miettiä. Poika olisi ollut Simo. Tytön nimi oli ensi alkuun Helmi, mutta päätimme toisin. Halusimme tavallisen, kauniin ,suomalaisen etunimen. tuttavapiirissä on riittävän monta Brooke-Pamela-Möttöstä. Ja pari Michael-Brad-Mäkistä :D Parikymppisenä päätin muuten,että mahdollisen tyttäreni nimi olis Vilma Asta Aurora. No tytär tuli muttei yhtään noista nimistä :D

Tsemppiä, kaikki menee hyvin! Elä beibe pelkää!

Anna said...

:) Mielenkiintoinen aihe. Ja aihe, jossa ei ole oikeita eikä vääriä mielipiteitä, koska kyseessä ovat makuasiat.

Mutta. Testatkaa jookos kaikilla yleisimmillä kielillä nimen tarkoitus ennen sen antamista. Muuten saattaa käydä hassusti :) Etenkin kun perheenne on matkustelevaa sorttia! ;)

Anna said...

Niin ja tärkeimpänä:

TSEMPPIÄ ja VOIMIA!

Jutta said...

Hauskoja nuo nimiasiat. Yhdellä kielelläkin valitseminen on hankalaa, saati sitten kahdella. Suomalaisella ystävälläni on nigerialainen mies ja hän olisi halunnut tyttären nimeksi Sade. Mies ei suostunut, koska se tarkoittaa surua tms. hänen kielellään. He asuvat Englannissa ja päätyivät lopulta englantilaisiin nimiin. Siskollani on suomalais-tanskalainen perhe ja he valitsivat pojan nimeksi sellaisen joka toimii molemmilla kielillä.

aini said...

Nimiasiat on mielenkiintoisia. Itsellähän ei lapsia ole, mutta mun mielstä ei voi olla nimeä ennen lasta, tai siis että nimiä voi miettiä etukäteen mitkä miellyttää, mutta vasta se uusi persoona "livänä" voi olla jonkun tietyn niminen. Niin se tuntui tosi hassulta että yksillä tutuilla oli nimi tiedossa jo kauan ennen syntymää:D

Ehdotuksia mulla ei kyllä nimiasioissa ei muuten ole antaa:)

nanna said...

Nimiasiat on kyllä hauskoja, joskin todella henkilökohtaisia, eikä niihin ole muilla puuttumista huomauttelun merkeissä.

Me kutsutaan Maxia kotioloissa välillä Topiksi, kun se vaan on aivan Topin näköinen. Max tuntuu tällä hetkellä hieman "fiinille", kun tuo on enemmän mökinkakaran oloinen.
Felix taas on kaunosielu, jolle nimi sopii hyvin, heh
Itselläni on aina ollut yksi tärkeimmistä pointeista se, että nimestä pystyy aina päättelemään jokaisessa kielessä sukupuolen.

Tavalliset nimet on mun mielestä kivoja eikä siitäkään voi olla haittaa, että ne istuvat monen suuhun. Oikeastaan ainoa, mitä jaksan nimien suhteen taivastella on nää Mikko Mikkolat ja Matti Mattilat :D

Mä tykkään nimestä Anton!

Laura said...

Nimiasiat on mielenkiintoisia juttuja.

Tykkään kans perinteisimmistä nimistä, ns. klassikoista. Keksimällä keksityt uudisnimet ja vierasperäist suomalaisella sukunimellä kuulostaa vähän hullulta.

Ajattelin monta vuotta ennen lapseni syntymää, jos hänestä tulee tyttö, tulee nimeksi Iisa. Raskausaikana toiseksi suosikiksi nousi Malva. Pojalle mietin kauhuissani nimeä, kun mikään ei oikein tuntunut omalta...

Loppuvaiheilla kun selvisi että poika tulee, niin nappasin Nuutti-nimen hesarin urheilusivulta tennisjuniorilta :D Se vaan tuntui kivalta nimeltä (ja on sitä edelleen :D ) Toinen nimi Eino kulkee suvussa (isäni toinen nimi) ja Anton kuulosti vaan kivalta (ja on vähän mukaelma Nuutin isän nimestä).

Hätäkastepapereissa oli pojan nimenä täsmälleen tuo Nuutin nimi pojalle, tytölle olisi ollut Malva Iisa Elissa. Saas nähdä pääsenkö ikinä käyttämään noita kauniita tytön nimiä.

Muttamutta, toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen nimestä! Jospa se tulee sitten kun lapsi on maailmassa, katse kertoo miltä hän näyttää.

Voimia ja halauksia Anni!

Heidi said...

Teillä on kyllä lisähaastetta tohon nimen keksimiseen kun on nuo eri maat ja kulttuurit taustalla. Mut etteköhän hyvään ratkasuun pääse. Ja useinhan se käy niin että valmiiksi päätetty nimi ei sovikaan vauvalle. Onneks teillä on lista missä useempi vaihtoehto.
Kuten Nanna tossa jo sanokin, myös minusta hyvä kriteeri on että nimen perusteella erottaa sukupuolen kaikilla kielillä.

Tsemppiä ja voimia lääkärireissuun!

halausin, Haidi

Anonymous said...

Nimiä on ihana miettiä! Aina jostain putkahtaa nimi, joka alkaa tuntua kauniilta. No, me emme enää taida tarvita nimiä, kun nuo kaksi "velikultaa", Akseli ja Anton, ovat meillä jo olemassa.

Akseli nimen keksin lukiolaisena, kun äikän tunnilla piti lukea Täällä Pohjantähden alla-trilogia. Se nimi oli ainoa ja oikea, eikä muuta sitten koskaan ajateltukaan. Tytöksi kaavailin Elinaa, mutta se alkoi sitten tuntua lainatulta. Esikoista odottaessani tytön nimien kärjessä olivat Henriikka ja Pauliina, joista mies tyrmäsi jälkimmäisen yhdistäessään sen johonkuhun epämiellyttävään Pauliinaan.

Kuopusta odottaessani keksin Anton-nimen almanakasta. Halusin mahdolliselle pojalle samalla kirjaimella alkavan nimen kuin esikoisella. Mulla oli koko ajan tunne, että tulokas on poika, joten tytön nimet olivat paitsiossa. Henriikasta kyllä tykkäsin edelleen.

Jos meillä olisi kolmas poika, olisi hän joko Alvar tai Aaron. Tyttö ei olisikaan Henriikka, vaan Marikki tai Tilda.

Sopisiko teidän perheeseen nimi Anna? Se on ihana nimi, mun sisko on Anna.

- Kristiina -

Pia said...

Väsyttää, mutta piti tulla sanomaan että kaikki menee hyvin! Hali :D

Teija said...

Meillä on Oskari Raine Juhani. Oskari oli miehen pappan nimi, ja aivan ehdoton, jos vaan poika tulee. Raine Juhani on suoraan mun isän nimi. Joten Oskulla on aika painavat sukurasitteet nimessään :D

Tästä tulevasta en vielä oikein tiedä.. tietäis edes, että tuleeko tyttö vai poika! (Poikaolo vahvasti taas..) Mies ei halua tietääkään, itse ehkä haluankin. Mutta jos tulee tyttö, se on Iiris. Poika on vaikeampi, ehkä joku 3-tavuinen myös.. No huoh, onneksi on vielä aikaa miettiä :) Ja sitten pitää tietty katsastaa tulokkaan naama, että mikä nimi sille sopii :))

Tsemppiä tsemppiä taas!!

anni said...

..OH GOD! Kirjoitin piiiiitkät litanjat jokaiselle kommenttia ja arvatkaapas minne ne hävis? Sniiff.. taivaan tuuliin... :(

Teen kokonaan uuden postauksen aiheesta.. ja KIITOS ihanaiset mukavista nimitarinoista, ehdotuksista ja neuvoista. Tosi kivaa oli lukea. Nyt vaan ottaa NIIN päähän et hävisi miun kommentit!

Taisi olla ennätykset miun blogissa kommenttien määrässä siis. Tuntuipa hyvälle! :) Bloggailua parhaimmillaan, mut ei kaikkea voi saada, pitihän vastakommenttien hävitä!

TAI..jos ne jostain tulis viel.-... pliiiiiiiiiiis!!!

Anonymous said...

Ihanaa kun maailmaan mahtuu niin paljon erilaisia nimiä ja makuja. Harvoin tulee IHAN kamalia vastaan. Usein tulee sellaisia, jotka ei itselle tunnu oikealta, mutta kuulostaa kuitenkin ihan kivalle. Tai joku nimi ei ajatuksentasolla ole kiva, mutta sitten kun onkin pieni poika tai tyttö, jonka tuntee ja joka nimeä kantaa niin siihen suu tottuu ja nimi muuttuu kivaksi.

Itse olen sitä mieltä ettei nimiasiaa kannata ihan tolkuttomasti pohtia. Miettii hyviä vaihtoehtoja ja katsoo mikä tulokkaalle sopii. Loppujenlopuksi ei kuitenkaan voi tietää aletaanko lasta jossakin vaiheessa kutsua esim. lempinimellä tai sukunimellä (ainakin pojat) ja jossain vaiheessa (teininä) kai jokainen vihaa kuitenkin omaa nimeään...

Niin.. ja meidän lapset ovat etunimiltään Atte ja Alma. Ihanat nimet, eikö? ;)Mieheni kerran kävelylenkillä heitti ilmaan Atte nimen, joka maistui suussa kivalle. Minä tykkäsin Almasta, josta mies laittoi ensin vastaan (hänellä oli toinen , minusta ihan pönttö, ehdotus Inka), mutta kun tyttö oli syntynyt totesi mies, että Almahan tuo on. Pääkriteeriinä oli pehmeät nimet kun sukunimessä tuplaärrä.

-Henna-Elina

anni said...

Henna-Elina,
Kiitti!!!
Totta, nimet on nimiä. Sitten kun henkilöihin tutustuu, nimet saa persoonan ja ne kuulostaa usein ihan erilaiselle..usein kauniille/kivalle.

Musta teidän vintiöiden nimet nimet on mainiot - ainoat Atet ja Almat! :-)