8.1.11

Täältä tullaan..

Nyt annan tulla, enemmän tai vähemmän...

Päivät kuluu, hissukseen. Ystävänä on hiljaisuus ja musiikki, ihanat läheiseni ja ikkunan takana satava lumi. Joskus harvemmin telkku ja hömpät, useammin netti.. Yksi ystäväni lähti jo - joulukuusi. Naura vaan, mutta musta sitä oli vaan niin ihanaa tuijottaa. 

Montaa asiaa en pysty tekemään huonon fyysisen vointini takia, toisia en vaan jaksa. Olen iloikseni kuitenkin huomannut että itsesyytökset tekemättömyydestä ja suorittamattomuudesta on vähentyneet. Onneksi!

Sairaslomalla siis mennään, sen verran kivuliasta on liikkuminen. Ohh... Viime kuukausien aikana olen tajunnut todellakin, miten tärkeää on hyvät hoitajat/ lääkärit. Mulla on ihana neuvolatäti, vielä ihanampi neuvolalääkäri. (By the way, ulkomaalainen ja miespuolinenkin vielä! Mut ihan älyhyvin hoitaa hommansa!! Tuommoiset pitäisi palkita julkisesti..)

Kesti tovin, ennenkuin rohkenin kirjoittamaan tänne murhetta ja kipua tuovaa asiaa, mikä pyörii päässäni jos ei koko ajan, niin ainakin suurimman osan ajasta. Tässä pinnallisesti ja lyhyesti:

Rakenneultrassa selvisi että silloin n. 21 viikolla olevalla masuasukkaalla ei ole kaikki ihan hyvin. Jollekin mainitsin, että jotain aavistin. Saimme lähetteen sikiötutkimukseen naistenklinikalle. Tietämättömyyden aika (eli joulu...) oli pahinta. Saimme ajan pian joulun jälkeen. Asiantuntia kertoi löydöksen olevan CCAM keuhkoissa (kystinen kasvain). Sen kanssa nyt elämme. Pelottaa, jännittää, mutta olemme hyvin toiveikkaita. 

Hetkeen (jouluna) emme enää puhuneet mahdollisista lastenvaunuista, eikä edes nimistä. Nyt puhutaan taas. Tänään olin tehnyt listan nimistä vauvalle ja annoin sen miehelleni. Hän poisti muutaman ja sitten innostui itsekin tutkimaan nimisivuja netistä. Olipa meillä tovi hauskaa. Nyt niitä nimiä on. On muuten mielenkiintoisia nämä sekameteliperheiden nimivalinnat. Me menemme ns. ei suomalaisella linjalla, helpolla, ei susisevia kirjaimia, ns.klassisilla ja ns.kansainvälisillä nimillä, ja molempien taustat huomioiden.. Siitä enemmän myöhemmin.. Nimiaihe on mua aina kiehtonut, miten kukin lapsi saa nimen, siitä lisää toiste.. (hups, mikä pomppu toiseen aiheeseen).

Nyt käymme tutkimuksissa kuukaisttain. Varsinkin seuraava kerta pelottaa. Mutta siksi juuri hoen aiemmin bloggauksissani mainistemaani mantraa - kaikki menee hyvin!!! Ja niinhän se meneekin.

Murhetta ja huolta siis on, mutta pahemminkin olisi voinut olla. 

Että näin. Jokunen teistä varmaankin miettii, ettei itse ehkä olisi tänne  asiaa kertonut, minä nyt päätin kertoa. Helpotti. Kiitos kun jaksoit lukea.

ps. Blogien lukemisesta on muutenkin tullut hyvää mieltä 
viimeaikoina. Kiitos, kun jaksatte kirjoittaa. Joskus teidän 
kirjoittamillanne asioilla on melkoisen suuri merkitys lukijalle. 
Joskus taas sen täydellisen tai juuri oikeanlaisen valokuvan 
näkeminen tuottaa suurta iloa. Ja sitä tarvitaan.

15 comments:

Pia said...

Kylmät väreet kulki lävitseni kun luin tekstiäsi. Outoa kuinka ihminen jota ei tunne voi olla silti niin tärkeä.
Päivä kerrallaan, yritä elää tässä hetkessä. Rohkea, ihana Anni! Kaikki menee hyvin!!!

Anna said...

Aloitan isolla halauksella.

Täällä ollaan hengessä mukana. Tiedät, että tiedän "tällaisesta" huolesta henkilökohtaisesti- siispä muista, että milloin ikinä tarvitset tunteiden tuuletusta, täällä olen.

Vauvat ovat vahvoja. Vahvempia kuin arvaammekaan. Luota masuasukkiisi. Ja muista, AMOR FATI. Kaikella on tarkoituksensa.

Päätän vielä isompaan halaukseen.
Olette ajatuksissa. Liityn samaan mantraan ♥

RuusuLiisa said...

Rakas anniystäväni.
Iso ja lämmin rutistus sinulle, teille kaikille.

Olette mielessäni päivittäin; toivon ja uskon kaiken menevän hyvin, asioiden kääntyvän parhainpäin.

Ei ole niin syvää suota ettettekö sieltä nousisi. Eikä ole niin jyrkkää mäkeä ettettekö huipulle pääsisi. Yhdessä.

Nonna said...

Ihanaa, että päätit kertoa! Täältä tulee iso iso virtuaalihalaus!

Voimia ja positiivisia ajatuksia toivottelen sinulle ja perheellesi! Kyllä se vauva siellä kasvaa ja kehittyy! Voin kyllä kuvitella tuon tutkimusten jännityksen! Voimia seuraavaan tutkimukseen!

Miia - Miian unelmia said...

Virtuaalihalaus täältä! Pidä mantrasi mielessäsi!

Laura said...

Voi että, voin vaan arvailla tunteiden kirjon jota käyt/olet käynyt läpi. Toivotaan että kaikki menee hienosti, toivo on hyvä asia.

*hali*

Kaikki menee hyvin!

Minttumaari said...

Lämpimiä halauksia lähetän minäkin täältä.

Voimia sinulle.

Mannukka said...

Hyvä, että kerroit, jos se auttaa omaa oloasi! Tsemppiä sinne, kaikki menee hyvin!!

Anonymous said...

Arvostan sinun kertomaa, enkä pidä avautumista turhana ollenkaan. Huolelta on varmasti vaikea välttyä, mutta onneksi taitavat ihmiset on hoitamassa teitä. Hyviä ja levollisia ajatuksia näihin päiviin.
-Pauliina

Teija said...

Voi, kaikki menee varmasti hyvin! Olet ajatuksisssani.. Tsemppiätsemppiä!

anni said...

..Wow... olen sanaton ja kiitollinen, kaikille yhteisesti.. Aiheesta tulee mahdollisesti lisää, jos/kun siltä tuntuu. Siis sitä elämänmakuista bloggailua, eiks niin?


xxx

Heini said...

Täältäkin luja annos voimia ja uskoa! <3

Tuula said...

Isot lämpimät halaukset lähetän minäkin! Kaikki menee ihan varmasti hyvin!

Ja kiva, että kerroit. On itselle helpompaa olla avoin. Yleisesti ottaen itse ainakin tykkään lukea ihan oikeasta elämästä, enkä (pelkästään) pintasilauksesta.

Tuula said...

PS. Enkä siis tarkoita, että juuri sinun kirjoituksesi muutoin olisivat pintaa - päinvastoin :)

anni said...

..Kiitos vielä kerran ihanaiset!